Rasti toisensa jälkeen oli piirtynyt Jennin teinariin. Tai niin kuin isä sanoi “almanakkaan”. Se sana nauratti Jenniä, vaikkei hän isän nähden nauranutkaan. Eikä äidinkään. Istui vain liila tukka silmillä ruokapöydässä ja mutisi vastauksensa, jos jotain kysyttiin.
Niin tavallisesti. Nyt hän oli niin hyvällä mielellä että olisi kysyttäessä ollut valmis kertomaan jotain edellisillasta.
Nuorisotalon hämärässä oli puheensorinaa ja taustamusiikkia, sitten kun valot sammuivat oli tullut aivan hiljaista. Vain esiintymislavalle oli kohdistettu valo, niin että siellä näkyi yksi hahmo. Jenni tuijotti hahmoa kuin halvaantuneena - liikkumatta, ääneti. Odotti muiden kanssa.
Sitten nuorisotalon sali räjähti, täyttyi kirkumisesta ja kymmenet sifonkihuivit liehuivat Levottoman Tuhkimon tahtiin.
Viikon 7 krapusanat ovat levoton, hahmo, almanakka
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.