Selkä ohikulkijoihin päin seisoi takkutukkainen mies, harmaa pitkä trenssi päällään.
- Tuossa miehessä asuu pahuus, kuului ääni takaani.
Käänsin päätäni nähdäkseni kuka sanoi niin.
Ääni kuului varakkaan näköiselle miehelle, hän osoitti sanansa seuralaiselleen.
Mistä sinä tiedät, ajattelin, ehkä hänessä asuu tuska, kaipaus.
Ehkä hän odottaa jotain, josta tietää, ettei se saavu koskaan.
Jalkojeni alla oleva rutikuiva hiekka rahisi kun jatkoin matkaani
rantakahvilaan.
Ajatuksissani tilasin itselleni jääkahvin.
“Laimean, samanlainen kuin elämä, kiitos”.
Laimea? Kuin elämä? Todellako?
Viikon 44 krapusanat ovat rutikuiva, pahuus, laimea.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa