sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Viikon 1/2020 Krapu

Peilikuva

Peilikuva heijastui ikkunasta. Katsoin peilikuvaani, josta tuli mieleen lapsuuden
käynnit Linnanmäen peilitalossa, jolloin peilikuvat naurattivat. Milloin olit laiha
kuin hyppynaru, milloin olit kuin pallo. Milloin mutkalla kuin ei olisi luita lainkaan.
Silloin peilikuvat naurattivat niin, että sattui. Vatsaan.

Nytkin sattui. Sattui niin, että kyyneleet valuivat poskilleni. Ikkuna oli vanha,
sellaista vanhaa lasia jonka läpi katsoessa näytti kuin metsän puut olisivat
enemmän mutkalla kuin ne todellisuudessa olivatkaan.

Kaksi asiaa vanha ikkuna kuitenkin näytti niin kuin ne todella olivat: olin vanha
ja olin ylipainoinen. Nuoremmaksi en enää tulisi, mutta nyt olisi aika laihtua. 

Vuoden päästä ei enää tällaista peilikuvaa tästä ikkunasta.


Krapu 1, sanat: ikkuna, vanha, laihtua

Krapu on sadansanan teksti otsikko mukaanlukien ja klikatkaapa linkkejä SusuPetal ja Cara. Linkkien takaa löytyy krapuilijoiden osallistujalista.

perjantai 15. marraskuuta 2019

Viikon 46 Krapu

Eilen aamupäivällä puhelimeen tuli viesti: 
“Vieläkö sen ehtii tehdä, jos mä tulen illalla?” 
Hyvin ehti, laitoin sen saman tien valmistumaan ja jääkaappiin odottamaan. 
Tänään aamupalan jälkeen sidoin eteeni esiliinan, otin taikinan jääkaapista. 
Hei - pieni hetki: mitä nämä urat tässä taikinassa ovat? Mitkä urat? Hyvää se 
taikina kyllä on, just sellaista kuin pitääkin. 
No mistäs sinä sen tiedät? Niin no, niin..
Paistomestari asettuu paikalleen: asettaa leivinpaperit uunipelleille. 
Ensimmäinen pellillinen on valmis. Just täydellisiä. 
Koko päivä siinä menee, että koko taikina on leivottu - ja syöty.


Kun piparkakut on leivottu, voin sytyttää ikkunalle kaksi kynttilää
kunnioittamaan itsenäisyyttämme - tämä on minun ja rakkaideni itsenäisyyspäiväperinne.


Sadan sanan tarina annetuista sanoista.
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät
Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

Viikon 46 sanat ovat: 



esiliina, kunnioittaa, rakas

Viikon 45 Krapu

Kerttu juoksi koko matkan koulusta kotiin.
Liisa oli kysynyt häneltä! Kertulta! Mitä sitten, vaikka Kerttu olikin viimeinen,
kaikki muut olivat jo käyneet.
- Äiti! Saanhanminämennäkunkaikkimuutovatjoolleet, saanhan?
- Hei, rauhoituhan vähän, mihin? Ja koska?
- Liisalle. Yökylään! En tarvitse kuin yöpaidan ja hiusharjan. Liisan äiti harjaa
hiukset ja laittaa letille. Kyllä se osaa.
Huomenna.

Isoveli Pekka nosti päänsä läksyistään ja naurahti surullisesti:
-Sinäkö? Liisalle? Ethän tosissasi usko, että voisit mennä sinne yökylään?
Sinä, jonka lakana on aamuisin märkä? Ne saisivat vain lisää syitä kiusata.
Äiti, älä anna lupaa.

Kertun iloinen mieli muuttui ja kyyneleet alkoivat valua pitkin poskia:
“Vauva, pissaa vielä housuunsakin” kaikui korvissa...


Sadan sanan tarina annetuista sanoista.
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät
Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

Viikon 45 sanat ovat:
märkä, muuttua, yökylä

torstai 14. marraskuuta 2019

Pöllö kiittää kommenteista vaikkei aina vastaakaan

Tuli tässä krapuilessa - parin viikkoa jäljessä - mieleen asia, josta piti kirjoittaa teille jo aikaisemmin.

Olen teille kaikille kiitollinen kommenteista joita jätätte krapuihini 💗,
vaikka en aina teille vastaakaan.

Luen kyllä teidän kaikkien kommentit; ne tulevat ilmoituksina sähköpostiini ja vaikken tätä tietokonetta avaisikaan (mulla ei ainakaan toistaiseksi ole tablettia), niin näen kyllä jokaisen kommentin, sillä spostia luen puhelimella.

Samoin luen teidän krapujanne, mutta usein "vähän myöhässä", eikä sen tähden enää sitten tule kommentoitua.

Kuulostaa itsestäkin selityksen makuiselta päivitykseltä (jos tämä nyt kenenkään silmiin osuu 😁), mutta kun ollaan tässä kahden kodin väliä kuljettu viimeiset puoli vuotta ja tehty muuttoa tänne maalle hitaasti ja hartaasti, niin täällä maalla ei juurikaan tule tähän koneeseen tartuttua.
Se kyllä on tuossa kirjahyllyn kulmalla vähän niin kuin tyrkyllä, mutta ei vaan tule avattua.

Mutta täällä siis olen; iloisena ja kiitollisena siitä, että saan olla osa tätä krapu -ryhmää; oppia teiltä ja saada teiltä kannustavia kommentteja.


Susulle ISO KIITOS arvontapalkinnosta - se on aivan ihana!

maanantai 28. lokakuuta 2019

Viikon 44 Krapu


Käytiin tässä yhtenä päivänä kirkonkylällä kaupassa ja ostettiin sieltä lenkkimakkaraa. 
Sellaista ihan tavallista, peruslenkkiä. Paketin olivat kuitenkin menneet muuttamaan. 
Oikein näppärän idean olivat keksineet ja toteuttaneet sen sitten jonkun hienon 
tekniikan avulla. Kun paketin repi kahtia, saatiin puolikas lenkistä jätettyä pakettiin 
ja siinä sitten jääkaappiin eikä tarvittu erillistä muovipussia.

Makkara itsessään sai meillä aikaan keskustelun elintarvikkeista yleensä. Mitä ne sisältää 
ja kuinka paljon meillä vaikkapa lihaa prosessoidaan. Ja mitäs se prosessointi sitten 
oikein on - sehän on käsittelyä. Ihan sanakirjasta tarkistin sen, kun en ollut varma.

Mihin ihmeeseen on kadonnut suomen kielen vanhat sanat kuten esimerkiksi 
ulkohuussi, laskiämpäri, molohottaa ja lokkoomine?


Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti 
otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan 
sunnuntaisin Caran ja SusuPetalin blogeissa.
Sanoja voi vapaasti taivutella.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Viikon 44sanat:
tekniikka, käsittely, prosessointi

lauantai 26. lokakuuta 2019

Viikon 43 Krapu

Ennen pärjättiin sahalla, kirveellä, vasaralla ja vatupassilla. Ja hiomakivellä.
Niillä ja henkisellä pääomalla vaari rakensi perheelleen oman kodin.
Kodin joka kesti aikaa ja elämää. Samalla rakennettiin navetta ja lato
sekä viljeltiin maata.
Niiden työkalujen kanssa vaari kiersi kylällä töissä, auttaen muita.  
Siihen aikaan ei työstä aina maksettu rahalla vaan vastapalveluksilla. 
Kun mummo sairastui, tuli naapuritalon emäntä tai tytär hoitamaan
lehmät mummon puolesta - sillä oli kuitattu ainakin osa talon tai navetan
rakentamisesta.

Mutta miten onkaan tänä päivänä. Tänä päivänä tarvitset jos jonkin laista
elektronista laitetta pelkästään jo yhden naulan seinään lyömiseksi tai sen
pois vetämiseksi.
Jokaiselle työlle on olemassa oma laitteensa.


Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti 
otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan 
sunnuntaisin Caran ja SusuPetalin blogeissa.
Sanoja voi vapaasti taivutella.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Viikon 43 sanat:
elektroninen, henkinen, raha

Viikon 42 Krapu

Ne putoilivat, kuin itsestään. Sillä hetkellä en voinut hillitä itseäni, sillä kipu
oli valtava. En uskaltanut katsoa miltä jalkani näytti, jo pelkkä kipu kertoi, 
että nyt oli käynyt pahasti.
Kaikki ne rumat sanat, mitä olin elämäni aikana oppinut pyörivät ja putoilivat 
kieleltäni, samalla kun kipu sai kaiken silmissäni muuttumaan punaiseksi - hetkeä 
ennen kuin maailma ympärilläni musteni.

Mikä ihme oli saanut minut kiipeämään sille huojuvalle keittiöjakkaralle? Sille, joka oli jo sovittu vietäväksi kaatopaikalle seuraavassa kuormassa? Oliko sillä verholla niin kiire, etten voinut odottaa, että joku tulisi kotiin ja auttaisi sen kanssa?

Nyt on vain odotettava, että joku tulee. Onneksi kipu loppui...




Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti 
otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan 
sunnuntaisin Caran ja SusuPetalin blogeissa.
Sanoja voi vapaasti taivutella.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Viikon 42 sanat:
punainen, pudota, sana

lauantai 12. lokakuuta 2019

Viikon 41 Krapu

Postiluukusta tipahti kirje. Vastaanottajina minä ja puolisoni. Sellaisia kirjeitä
tulee enää vain pankista, mutta tämä ei ollut pankista, tämä oli paljon pienempi
ja kauniimpi kirje. 
Avasin kuoren, aavistin kyllä mikä siellä odottaisi. 


Seuraavien viikkojen aikana kävin läpi vaatekaapin ja pohdin ja mietin ja sovitin.
Kiersin kaikki kaupungin vaatekaupat ja sovitin kaiken mahdollisen. Voi miten
sillä hetkellä inhosinkaan vaatekauppoja, kesää - jopa miehiä, joiden pukeutuminen
on niin helppoa: tumma puku käy aina ja joka paikkaan. Valkoinen paita ja solmio. 


Kolme viikkoa myöhemmin seisoimme kutsun saaneina kirkon pihalla kelloa ja
muita vieraita vilkuillen. 


Milloin niistä pienistä pörröpäisistä pojista oikein oli kasvanut oikeita aikuisia?

----------------------------

Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti 
otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan 
sunnuntaisin Caran ja SusuPetalin blogeissa.
Sanoja voi vapaasti taivutella.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Viikon 41 sanat:
kutsu, aikuinen, inhota

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Viikon 40 krapu

Laulun sanoin vesi oli mustaa - syksy oli tullut. Joen rannan koivujen ja haapojen lehdet 
olivat kirkkaan keltaisia, vaahterassa lehdet olivat kuin kesäinen kukkamekko.
Muutama vihreä havupuu sekoitti rannan lehtipuiden väreistä taiteilijan väripaletin - 
samanlaisen kuin isällä oli joskus ollut.
Kävelimme isän kanssa joen rantaan, pääsimme lähelle vettä, sillä kosken alapuolelle 
pääsi myös pyörätuolilla. Kumarruin kokeilemaan veden lämpötilaa ja juoksutin vettä 
sormieni läpi, se juoksi kuin pienestä koskesta.
Ei se ollutkaan mustaa, vaan kirkasta. Kirkasta ja kylmää.

- Älä ole surullinen, nauti syksyn väreistä, kirkkaista ja kuulaista aamuista, metsäkauriista 
  metsän  reunassa pellolla, hälvenevässä sumussa auringon noustessa puiden takaa. 
  Elämä on nyt ja tässä.


Sadan sanan tarina annetuista sanoista.
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät
Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

Viikon 40 sanat ovat: 

surullinen, musta, isä

lauantai 28. syyskuuta 2019

Viikon 39 Krapu


Huone oli korkean rakennuksen viidennessä kerroksessa. Olisin halunnut mennä portaita,
mutta tunsin, että en ehkä jaksaisi kiivetä koko matkaa. Pelotti. Mitä olisi edessä?
Kukaan ei ollut tähän mennessä osannut sanoa mitään, voisiko tätä parantaa.
Voisiko minua enää korjata?
Valitsin kuitenkin portaat, kiipeäisin hitaasti, pitäisin tarvittaessa tauon. Olihan minulla
vesipullo ja rakkaani tukena.
Ohimoille kohonneet hikipisarat ehtivät kuivua ja hengitys tasaantua kun odotin kutsua
huoneeseen kuulemaan kaikkien niiden kymmenien kokeiden ja kuvausten ja testien tuloksia. Lääkäri oli ystävällinen ja rehellinen ja kertoi selvästi, mistä on kysymys. Missä se vika oikein on.

Alas tulimme hissillä. Katsoin peiliin: minua ei voisi enää korjata.



Sadan sanan tarina annetuista sanoista.
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät
Caravaanin ja SusuPetalin blogeista



Viikon 39 sanat:
kiivetä, ohimo, peili

perjantai 20. syyskuuta 2019

Viikon 38 Krapu

Pienen saaren ääriviivat alkoivat pikkuhiljaa hahmottua hälvenevän sumun seasta.
Marika ja Petteri olivat lähteneet liikkeelle jo aikaisin aamulla, heti kun järvellä oli
turvallista veneillä. 
Edessä olisi kokonainen viikonloppu kahdestaan, koko autio saari olisi vain heidän. 
Marikan ihoa alkoi kihelmöidä hänen ajatellessaan edessä olevaa viikonloppua.
Miten hän ihan ensimmäisenä tekisi heille oman pienen pesän laavuun: retkipatjat
ja makuupussit, öljylamput tuomaan tunnelmaa. 
Illan hämärtyessä sytytettäisiin öljylamput sekä nuotio laavun eteen tuomaan lämpöä,
paistettaisiin päivällä ongitut kalat ja keitettäisiin nokipannukahvit, istuttaisiin kylki kyljessä,
toinen toistaan lämmittäen, kummankin iho samettisena järven lämpöisessä vedessä
uimisen jäljiltä. 

Nautittaisiin nuotiosta ja tähtitaivaasta ja katseltaisiin horisontista nousevaa täysikuuta.


Sadan sanan tarina annetuista sanoista. 

Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät

Viikon 38 sanat:
samettinen, kihelmöidä, ääriviiva

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Viikon 37 Krapu

Jokainen esine pöydällä oli paikallaan. Valokuvista oli pyyhitty pölyt ja kun katsoin
kasvoja kuvissa, näytti siltä kuin kaikki olisivat hymyilleet ja nyökänneet: luota itseesi,
se on hyvä.


Aamulla jännitti. Olin pakannut oman laukkuni illalla valmiiksi, mutta tarkistin vielä
uudestaan, etten ollut unohtanut pöydälle mitään. Mies odotti jo autossa, oli luvannut
lähteä kuskiksi.
Kotimatkan ajaisimme pidemmän tai lyhyemmän reitin kautta, sen mukaan mikä
olisi vastaus. 


Mies jutteli matkalla niitä näitä, yritti pitää tunnelman keveänä ja ajatukseni pois tulevasta.
Lupasin soittaa, kun olen valmis.


Kolmen tunnin päästä kävelin autolle, jossa mies istui odottava ilme kasvoillaan.
- Noh?
- Se ilmestyy syksyllä, sanoin ja hymyilin.


Viikon sanat:
uusi, oma, ilmestyä

Sadan sanan tarina annetuista sanoista. 

Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Viikon 36 KRAPU

Seison parvekkeella ja katselen takapihalle. Naapurin pihalla koko viime vuoden
olleet roskalavat ja parakit ja työkoneet ovat viimein kadonneet ja remontti on
valmistunut. Pihakin on asfaltoitu. Kukkaistutukset ovat palanneet.

Tämän talon etupihalta sen sijaan kaadettiin kaunis vaahtera, se jonka lehdet runoa
lainaten joku kävi syksyisin maalaamassa keltaisiksi. Kantokin kaivettiin pois.
Surullista.

Huoneisto takanani on kuukausien työn jälkeen vihdoin viimein tyhjä. Siellä olleet
tavarat on lajiteltu: mukaan, muistoihin, hyväntekeväisyyteen, myyntiin, kaatopaikalle.
Nyt se on tyhjääkin tyhjempi, ei pölyhiukkastakaan. 

Ainoa syy kiittää on se, että saan tänään sulkea tämän parvekkeen ja tämän asunnon
oven viimeistä kertaa ja suunnata askeleet kohti haaveidemme toteutumista. 


tyhjä, kiittää, parveke
Sadan sanan tarina annetuista sanoista. 
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Viikon 19 KRAPU

Seisoin siinä selkä seinää vasten ja pelkäsin kuollakseni. Olin huutanut apua jo 
monta kertaa, ääneni oli jo käheä huutamisesta. Miksi kukaan ei tullut? Olinko yksin? 
Eihän koko kaupunki voinut tyhjentyä noin vain sähkökatkon sattuessa.

Tai olinhan siellä minä. Ja Joku. Se Joku joka läähätti siinä vieressä. Oli niin pimeää 
etten nähnyt kuka se oli, mutta kuulin läähätyksen. Ääni läheni hitaasti ja sitä mukaa 
kun ääni lähestyi sitä kovempaa sydämeni jyskytti.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua näin pimeydessä hohtavan kaksi silmää. Ei ole 
todellista, olen sekoamassa, tällaista tapahtuu vain elokuvissa.

Rauhoitu, sanoin itselleni, voit lähteä jatkamaan matkaan.
Silmät ja läähätys seurasivat perässäni...


silmä, selkä, yksin
Sadan sanan tarina annetuista sanoista. Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

Viikon 20 KRAPU

Pöllön Kraput tulee nyt vähän epäjärjestyksessä, kun pari jäi välistä pois, mutta ei kai sillä järjestyksellä niin väliä ole. Eli tässä viikon 20 krapu, olkaapa hyvät:



Keittiössä leijui kammottava haju. Roskapussi oli viemättä ja roska-auto tulee tänään.
No, ei se mitään, kyllä minä sen ehdin viedä, roska-auto tulee vasta puolen päivän jälkeen. 

Vien pussin eteiseen siksi aikaa kun juon aamukahvin. Ja kampaan tukkani ja puen päälleni.

Mikä ääni tuo on? Roska-auto! Voi ei, ja tuo pahuksen roskapussi on tuossa. Toppatakki

pyjaman päälle. Pipo päähän, ei haittaa “bad-hair-day”.
Ulos. Voi hitto, se roskapussi! Takaisin. Roskapussi. Kuski oli jo kiipeämässä autoon, 

mutta huomasi kun heilutin roskapussillani vimmatusti. Ystävällisesti hän otti
pussin ja heitti roska-auton nieluun. Kiitin, taisin niiatakin.
Tulin sisälle ja katsoin peiliin. Huulipuna! Olin unohtanut laittaa huulipunaa!




leijua, roska-auto, ystävällinen
Sadan sanan tarina annetuista sanoista. Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

Viikon 21 KRAPU


- Niin, se on taas kevät, naurahti naapuri hyväntahtoisesti, kun tapasimme pihalla.

 - Niinhän se on, vastasin leveästi hymyillen ja raahasin täysinäistä Ikean kassia 
   kohti pihalla odottavaa autoa.

 - Se alkoi sitten isännällä kesäloma, naapuri jatkoi pilke silmäkulmassa, katse
   kiinnittyneenä tavaroihini. Koskas tulet takaisin, ehditkö pihajuhliin elokuussa?

 - Saa nähdä, tänä kesänä on monta jokea valloitettavana ja pitäisi uskaltaa laskea 
   muutama koskikin, vastasin viitaten kassin sangasta roikkuvaan kypärään.
   Viimeistään sitten tulen kun järvet jäätyy, loka-marraskuussa.

- Sullehan kasvaa suomut ja evät tuolla menolla, jos et kuivalla maalla malta 
  olla laisinkaan.

- Niinhän siinä voi käydä, mutta kyllä ne sitten talvella taas näivettyy, kun ei pääse vesille.


naapuri, järvi, katse
Sadan sanan tarina annetuista sanoista. Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Viikko 18 KRAPU

Juna seisoi jo asemalla, semmoinen lyhyt vain.
Sen lähtemisestä ilmoitti mies puhaltamalla pilliin.
Seisoin veturin kohdalla ja mietin mitä tekisin. Seuraava juna menisi vasta
parin tunnin kuluttua. Sisko on jo tuolla…
Koputin ikkunaan. Konduktööri avasi ikkunan.
- No mitä?
- Voitteko odottaa minuutin - mun sisko on tuossa aseman kulmalla.
Me oltais tulossa kyytiin?
- Nyt pitäis lähteä, matkustajat ei tykkää jos lähdetään myöhässä.
- Puoli minuuttia enää, sisko ei jaksa enää juosta, se on juossu tuolta tunnelin
toiselta puolelta asti. Se on ihan just tässä. Äiti huutaa meille, jos me myöhästytään.
- No jos nyt..tän kerran… No tässähän se jo meni.. Äkkiä kyytiin tytöt!



pilli, mies, huutaa
Sadan sanan tarina annetuista sanoista. Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista


PS. Tämä Krapu on tosi ja tapahtui joskus reilu 10 vuotta sitten 😂
Junan lisäksi olen "pidätellyt" myös lentokonetta lähtemästä, siitä on jo
kohta kolmekymmentä vuotta... Laiva vielä puuttuu 😉

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Viikko 17 KRAPU

- Missä se pahuksen paita on?


- No siellä kaapissa, mähän sanoin!

- Ai tää vai? Ei tää mulle mahdu.

- Nii-in, mä sanoin, että pitää mennä ostamaan uusi paita,
mutta sä et uskonut. Koska sä oot viimeksi pitänyt
valkoista kauluspaitaa?

- Älä viitti, keksi jotain, pliis.

- Okei, mutt nyt pitää sitten mennä. Tästä saadaan taas
hyvä “keskustelun” aihe.

- Et kyllä varmana kerro tästä kenellekään. Lähetään nyt.
Mihin me mennään?

- Dressmannille. Tarvitsä aluspaidan?

- Tarvin. Tästä vanhasta voi tehdä vaikka työpaidan,
sitä voi pitää sitten mökillä pihalla.

- No niin, sitten mennään, muuten me myöhästytään.
Ja pidät sitten takin  päällä.

- Miks?

- Aarrghhh… Ettei ne paidan taitokset näy!

valkoinen, keskustelu, piha

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Viikko 16 KRAPU

Tervehdys teille kaikille "krapulaisille" 😍 Halusin vaan tähän alkuun kirjoittaa, että käyn kyllä lukemassa teidän kaikkien Kraput,
vaikken niihin aina kommentoikaan.
Teillä kaikilla on upeita kirjoituksia ja ne saavat minut sanattomaksi; en oikein osaakaan
kommentoida yhtään mitään.
Mutta syynä on suurimmaksi osaksi se, että oma pää on kaikilta osin tällä hetkellä
"kuin Haminan kaupunki".

***************

Ei kukaan ollut sunnuntaiaamuna liikkeellä siihen aikaan. Paitsi minä.  
Olin illalla saanut viikkorahan ja puristin kolikoita kädessäni kävellessäni
kioskille.
Olin pyytänyt äitiä herättämään samalla kun se herää itsekin.
Toivoin, että ehtisin käydä kioskilla ennen muita.
Korkeintaan siellä olisi vain naapurin setä. Se maksoi joskus ne mun karkitkin.  
Sydän jyskyttäen kävelin kioskille. Kun pääsin lähemmäs, näin että
ne oli siellä. Kaikki. Pisin niistä oli johtaja. Ja ilkein. Kaikki niistä oli
pidempiä ja laihempia kuin minä.
Käännyin ympäri ja toivoin, ettei ne nähneet mua. Myöhäistä.
“Mitä pätkä?”  
“Aattelitko, että ne karkit kasvattaa pituutta, paksuhan sä jo ootkin”
Se sattui. Kovempaa kuin lyönti.


herätys, johtaja, kioski

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Viikon 15 KRAPU


Hotellin aulassa ei ollut ketään. Mies oli kävellyt kaupungin läpi hotellille,
vaikka oli satanut räntää ja aseman edessä oli pitkä jono takseja.


Mutta hän halusi kävellä. Hän oli tottunut yksinäisyyteen. Niin hän ajatteli.
Eihän hän yksin ollut. Kotona oli aina joku. Ainakin koira. Ja  joku lapsista.
Oli vaimokin. Kysyi, miten työpäivä oli mennyt.
Ja kun mies aloitti puhumisen, vaimo otti käteensä puhelimen ja aloitti
viestittelyn ystävänsä kanssa tai soitti siskolleen.
Pakko soittaa. Kysyä, miten äiti tänään.


Respaan tuli nuori poika. Hymyili reippaasti, antoi avaimen.
Sillä oli kaikki vielä edessä, teki mieli neuvoa.

Huoneessa se sitten tuli. Itku. Mieskin voi itkeä.


viikon sanat: hotelli, yksin, itku