Pöllö krapuilee

Laulun sanoin vesi oli mustaa - syksy oli tullut. Joen rannan koivujen ja haapojen lehdet  olivat kirkkaan keltaisia, vaahterassa lehdet olivat kuin kesäinen kukkamekko. Muutama vihreä havupuu sekoitti rannan lehtipuiden väreistä taiteilijan väripaletin -  samanlaisen kuin isällä oli joskus ollut. Kävelimme isän kanssa joen rantaan, pääsimme lähelle vettä, sillä kosken alapuolelle  pääsi myös pyörätuolilla. Kumarruin kokeilemaan veden lämpötilaa ja juoksutin vettä  sormieni läpi, se juoksi kuin pienestä koskesta. Ei se ollutkaan mustaa, vaan kirkasta. Kirkasta ja kylmää. - Älä ole surullinen, nauti syksyn väreistä, kirkkaista ja kuulaista aamuista, metsäkauriista    metsän  reunassa pellolla, hälvenevässä sumussa auringon noustessa puiden takaa.    Elämä on nyt ja tässä. Sadan sanan tarina annetuista sanoista. Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin  ja  SusuPetalin  blogeista Viikon 40 sanat ovat:  surullinen, musta, isä

Huone oli korkean rakennuksen viidennessä kerroksessa. Olisin halunnut mennä portaita, mutta tunsin, että en ehkä jaksaisi kiivetä koko matkaa. Pelotti. Mitä olisi edessä? Kukaan ei ollut tähän mennessä osannut sanoa mitään, voisiko tätä parantaa. Voisiko minua enää korjata? Valitsin kuitenkin portaat, kiipeäisin hitaasti, pitäisin tarvittaessa tauon. Olihan minulla vesipullo ja rakkaani tukena. Ohimoille kohonneet hikipisarat ehtivät kuivua ja hengitys tasaantua kun odotin kutsua huoneeseen kuulemaan kaikkien niiden kymmenien kokeiden ja kuvausten ja testien tuloksia. Lääkäri oli ystävällinen ja rehellinen ja kertoi selvästi, mistä on kysymys. Missä se vika oikein on. Alas tulimme hissillä. Katsoin peiliin: minua ei voisi enää korjata. Sadan sanan tarina annetuista sanoista. Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista Viikon 39 sanat: kiivetä, ohimo, peili

Pienen saaren ääriviivat alkoivat pikkuhiljaa hahmottua hälvenevän sumun seasta. Marika ja Petteri olivat lähteneet liikkeelle jo aikaisin aamulla, heti kun järvellä oli turvallista veneillä.  Edessä olisi kokonainen viikonloppu kahdestaan, koko autio saari olisi vain heidän.  Marikan ihoa alkoi kihelmöidä hänen ajatellessaan edessä olevaa viikonloppua. Miten hän ihan ensimmäisenä tekisi heille oman pienen pesän laavuun: retkipatjat ja makuupussit, öljylamput tuomaan tunnelmaa.  Illan hämärtyessä sytytettäisiin öljylamput sekä nuotio laavun eteen tuomaan lämpöä, paistettaisiin päivällä ongitut kalat ja keitettäisiin nokipannukahvit, istuttaisiin kylki kyljessä, toinen toistaan lämmittäen, kummankin iho samettisena järven lämpöisessä vedessä uimisen jäljiltä.  Nautittaisiin nuotiosta ja tähtitaivaasta ja katseltaisiin horisontista nousevaa täysikuuta. Sadan sanan tarina annetuista sanoista.  Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaan

Jokainen esine pöydällä oli paikallaan. Valokuvista oli pyyhitty pölyt ja kun katsoin kasvoja kuvissa, näytti siltä kuin kaikki olisivat hymyilleet ja nyökänneet: luota itseesi, se on hyvä. Aamulla jännitti. Olin pakannut oman laukkuni illalla valmiiksi, mutta tarkistin vielä uudestaan, etten ollut unohtanut pöydälle mitään. Mies odotti jo autossa, oli luvannut lähteä kuskiksi. Kotimatkan ajaisimme pidemmän tai lyhyemmän reitin kautta, sen mukaan mikä olisi vastaus.  Mies jutteli matkalla niitä näitä, yritti pitää tunnelman keveänä ja ajatukseni pois tulevasta. Lupasin soittaa, kun olen valmis. Kolmen tunnin päästä kävelin autolle, jossa mies istui odottava ilme kasvoillaan. - Noh? - Se ilmestyy syksyllä, sanoin ja hymyilin. Viikon sanat: uusi, oma, ilmestyä Sadan sanan tarina annetuista sanoista.  Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

Seison parvekkeella ja katselen takapihalle. Naapurin pihalla koko viime vuoden olleet roskalavat ja parakit ja työkoneet ovat viimein kadonneet ja remontti on valmistunut. Pihakin on asfaltoitu. Kukkaistutukset ovat palanneet. Tämän talon etupihalta sen sijaan kaadettiin kaunis vaahtera, se jonka lehdet runoa lainaten joku kävi syksyisin maalaamassa keltaisiksi. Kantokin kaivettiin pois. Surullista. Huoneisto takanani on kuukausien työn jälkeen vihdoin viimein tyhjä. Siellä olleet tavarat on lajiteltu: mukaan, muistoihin, hyväntekeväisyyteen, myyntiin, kaatopaikalle. Nyt se on tyhjääkin tyhjempi, ei pölyhiukkastakaan.  Ainoa syy kiittää on se, että saan tänään sulkea tämän parvekkeen ja tämän asunnon oven viimeistä kertaa ja suunnata askeleet kohti haaveidemme toteutumista.  tyhjä, kiittää, parveke Sadan sanan tarina annetuista sanoista.  Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista