sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Viikon 40 krapu

Laulun sanoin vesi oli mustaa - syksy oli tullut. Joen rannan koivujen ja haapojen lehdet 
olivat kirkkaan keltaisia, vaahterassa lehdet olivat kuin kesäinen kukkamekko.
Muutama vihreä havupuu sekoitti rannan lehtipuiden väreistä taiteilijan väripaletin - 
samanlaisen kuin isällä oli joskus ollut.
Kävelimme isän kanssa joen rantaan, pääsimme lähelle vettä, sillä kosken alapuolelle 
pääsi myös pyörätuolilla. Kumarruin kokeilemaan veden lämpötilaa ja juoksutin vettä 
sormieni läpi, se juoksi kuin pienestä koskesta.
Ei se ollutkaan mustaa, vaan kirkasta. Kirkasta ja kylmää.

- Älä ole surullinen, nauti syksyn väreistä, kirkkaista ja kuulaista aamuista, metsäkauriista 
  metsän  reunassa pellolla, hälvenevässä sumussa auringon noustessa puiden takaa. 
  Elämä on nyt ja tässä.


Sadan sanan tarina annetuista sanoista.
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät
Caravaanin ja SusuPetalin blogeista

Viikon 40 sanat ovat: 

surullinen, musta, isä

lauantai 28. syyskuuta 2019

Viikon 39 Krapu


Huone oli korkean rakennuksen viidennessä kerroksessa. Olisin halunnut mennä portaita,
mutta tunsin, että en ehkä jaksaisi kiivetä koko matkaa. Pelotti. Mitä olisi edessä?
Kukaan ei ollut tähän mennessä osannut sanoa mitään, voisiko tätä parantaa.
Voisiko minua enää korjata?
Valitsin kuitenkin portaat, kiipeäisin hitaasti, pitäisin tarvittaessa tauon. Olihan minulla
vesipullo ja rakkaani tukena.
Ohimoille kohonneet hikipisarat ehtivät kuivua ja hengitys tasaantua kun odotin kutsua
huoneeseen kuulemaan kaikkien niiden kymmenien kokeiden ja kuvausten ja testien tuloksia. Lääkäri oli ystävällinen ja rehellinen ja kertoi selvästi, mistä on kysymys. Missä se vika oikein on.

Alas tulimme hissillä. Katsoin peiliin: minua ei voisi enää korjata.



Sadan sanan tarina annetuista sanoista.
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät
Caravaanin ja SusuPetalin blogeista



Viikon 39 sanat:
kiivetä, ohimo, peili

perjantai 20. syyskuuta 2019

Viikon 38 Krapu

Pienen saaren ääriviivat alkoivat pikkuhiljaa hahmottua hälvenevän sumun seasta.
Marika ja Petteri olivat lähteneet liikkeelle jo aikaisin aamulla, heti kun järvellä oli
turvallista veneillä. 
Edessä olisi kokonainen viikonloppu kahdestaan, koko autio saari olisi vain heidän. 
Marikan ihoa alkoi kihelmöidä hänen ajatellessaan edessä olevaa viikonloppua.
Miten hän ihan ensimmäisenä tekisi heille oman pienen pesän laavuun: retkipatjat
ja makuupussit, öljylamput tuomaan tunnelmaa. 
Illan hämärtyessä sytytettäisiin öljylamput sekä nuotio laavun eteen tuomaan lämpöä,
paistettaisiin päivällä ongitut kalat ja keitettäisiin nokipannukahvit, istuttaisiin kylki kyljessä,
toinen toistaan lämmittäen, kummankin iho samettisena järven lämpöisessä vedessä
uimisen jäljiltä. 

Nautittaisiin nuotiosta ja tähtitaivaasta ja katseltaisiin horisontista nousevaa täysikuuta.


Sadan sanan tarina annetuista sanoista. 

Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät

Viikon 38 sanat:
samettinen, kihelmöidä, ääriviiva

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Viikon 37 Krapu

Jokainen esine pöydällä oli paikallaan. Valokuvista oli pyyhitty pölyt ja kun katsoin
kasvoja kuvissa, näytti siltä kuin kaikki olisivat hymyilleet ja nyökänneet: luota itseesi,
se on hyvä.


Aamulla jännitti. Olin pakannut oman laukkuni illalla valmiiksi, mutta tarkistin vielä
uudestaan, etten ollut unohtanut pöydälle mitään. Mies odotti jo autossa, oli luvannut
lähteä kuskiksi.
Kotimatkan ajaisimme pidemmän tai lyhyemmän reitin kautta, sen mukaan mikä
olisi vastaus. 


Mies jutteli matkalla niitä näitä, yritti pitää tunnelman keveänä ja ajatukseni pois tulevasta.
Lupasin soittaa, kun olen valmis.


Kolmen tunnin päästä kävelin autolle, jossa mies istui odottava ilme kasvoillaan.
- Noh?
- Se ilmestyy syksyllä, sanoin ja hymyilin.


Viikon sanat:
uusi, oma, ilmestyä

Sadan sanan tarina annetuista sanoista. 

Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Viikon 36 KRAPU

Seison parvekkeella ja katselen takapihalle. Naapurin pihalla koko viime vuoden
olleet roskalavat ja parakit ja työkoneet ovat viimein kadonneet ja remontti on
valmistunut. Pihakin on asfaltoitu. Kukkaistutukset ovat palanneet.

Tämän talon etupihalta sen sijaan kaadettiin kaunis vaahtera, se jonka lehdet runoa
lainaten joku kävi syksyisin maalaamassa keltaisiksi. Kantokin kaivettiin pois.
Surullista.

Huoneisto takanani on kuukausien työn jälkeen vihdoin viimein tyhjä. Siellä olleet
tavarat on lajiteltu: mukaan, muistoihin, hyväntekeväisyyteen, myyntiin, kaatopaikalle.
Nyt se on tyhjääkin tyhjempi, ei pölyhiukkastakaan. 

Ainoa syy kiittää on se, että saan tänään sulkea tämän parvekkeen ja tämän asunnon
oven viimeistä kertaa ja suunnata askeleet kohti haaveidemme toteutumista. 


tyhjä, kiittää, parveke
Sadan sanan tarina annetuista sanoista. 
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät Caravaanin ja SusuPetalin blogeista