Pöllö krapuilee

  Teetä ja sympatiaa Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin, ettei minun  tarvitse olla mieliksi kaikille, ei aina edes itselleni.  Riittää, kun olen ystävällinen, kohtelias, rehellinen.  Teetä ja sympatiaa, leivoksia ja empatiaa - niitä sopivassa suhteessa, silloin kun ystävä, miksei tuntematonkin, niitä kaipaa.  Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin, että vain  minä olen todella se, joka välitän itsestäni ja minun itseni on pidettävä huoli itsestäni, pidettävä puoleni tässä joskus niin julmassakin maailmassa.  Olin kuitenkin ajoissa ymmärtänyt, että rakkaistaan tulee pitää huolta, ojentaa heille auttava kätensä ja muistaa  kertoa, kuinka tärkeitä he ovat.  Kiittää avusta ja huolenpidosta, tuesta ja turvasta.  Ajoissa. Viikon 17 krapu alkaa lauseella “Liian vanhan vartuin ennen kuin opin…”  Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti,  joka kirjoitetaan vaihtoehtoisesti SusuPetalin antamista kolmesta sanasta tai kuvasta tai alkulauseesta tai joskus Susu yl

Uusi yritys Roosan edellinen työhaastattelu sananmukaisesti kaatui kompastumiseen viime metreillä. Hän päätti kokeilla toista tapaa ja varmistaakseen, ettei mikään varmasti menisi tällä kertaa pieleen, hän mutisi illalla puoliääneen loitsuja eikä vastannut poikaystävän kysymyksiin mistä oikein on kyse. Aamulla sekä poikaystävä että Rontti-koira saivat käskyn lähteä ulos, kotiin saisi tulla vasta kun Roosa soittaisi. -Mitä ihmettä sä hommaat, tukka käherretty ja meikannut, sulla on luomiväriäkin. Sopii kyllä hyvin tohon sun turkoosiin mekkoon. Onko sulle tulossa joku vieras? -Menkää nyt, mä kerron sitten kun tuutte. Käykää hakemassa vaikka kakku tai jotain. Oven sulkeuduttua Roosa avasi tietokoneen ruudun ja otti zoomilla  yhteyden haastattelijaan... Viikon 14 krapusanat ovat ruutu, loitsu, turkoosi, Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää,  ei vähempää. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin

  Työhaastattelu Roosa oli valmis. Hän katsoi kuvaansa peilistä ja  näytti mielestään hyvältä. “Matkaan nainen” -  hän sanoi itselleen, “nyt et anna periksi”.  Roosa laskeutui vanhan omakotitalon portaat alas täynnä itsevarmuutta ja luottamusta, käveli rauhallisesti kaupungin keskustaan, etsi oikean talon ja veti syvään henkeä. Laski  kymmeneen. Avasi oven, astui hissiin. Seitsemäs kerros. “Olet yhtä fiksu, kuin kuka tahansa hakijoista, onhan sinulla työhön vaadittu koulutus ja sopivasti työkokemusta”  hän kannusti itseään. Hissi pysähtyi, ilmoitti oikean kerroksen. Roosa astui  askeleen eteenpäin ja kompastui! Kasvot tulipunaisina, tukka sekaisin ja itku kurkussa hän nousi ylös, kääntyi ympäri. Tyhmä, paska hissi. En ikinä tule pääsemään tännekään töihin!   Viikon 11  krapusanat ovat sekaisin, tyhmä, fiksu. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää,  ei vähempää. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki SusuPetalin

  Myrsky Pieni sisävesialus täynnä matkustajia keinahteli kohti koivikkoista saarta.  Aurinko paistoi kuumasti ja hän päätti vielä pistäytyä kannen alla kahvilassa,  saareen oli matkaa juuri sen verran, että ehtisi juoda jotain.  Pian laiva kiinnittyisi laituriin ja seurue purkautuisi tutustumaan saareen.  Perinteiselle kesäretkelle oli valittu varmaan kesän paras päivä: ei tuulta, ei pilviä.  Saaren kiertämiseen kului neljä tuntia ja sinä aikana aurinko oli pikkuhiljaa kadonnut tummien pilvien taakse. Tuuli oli noussut ja yltyi koko ajan, aallot olivat jo korkeita ja järvenselällä näkyi vaahtopäitä. Kuva joka retkeläisten silmiin piirtyi, näytti vaaralliselta. Onko tuonne turvallista lähteä? Vai voimmeko jäädä tänne, voimmeko nukkua yön laivassa?  Viikon 10  krapusanat ovat kuva, kahvila, vaarallinen. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää,  ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodo

  Aamulla Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. En välitä lattialla pyörivistä villakoirista, puhallan ne takaisin nurkkiinsa ja avaan ikkunan. Istun aamukahvini kera nojatuoliin, suuntaan katseeni auringonnousun suuntaan, kohti kevään hennonvihreitä koivun lehtiä ja jään kuuntelemaan ensimmäisten  muuttolintujen laulua. Parinmuodostus ja asuntonäytöt ovat alkaneet, ei mene kauaakaan kun pesistä  kuuluu hento piipitys ja lintuvanhemmilla on kiirettä. Ruokaa kuluu, pieniä on  suojeltava ja ennen kuin huomaankaan, alkaa lentoharjoitukset.  Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Villakoirat pyörivät taas jaloissa.  Lintujen laulu on vaihtunut sateen ropinaan, kahvin tuoksuun sekoittuu kostean  maan tuoksu.  Tämän päivän räntäsateessa haaveilen huomisaamun nousevasta auringosta,  kirpeästä pakkasesta ja huurteisista puista. Keväästäkin jo.  ************** Viikolla 9 krapuhaasteena on alkulause eli kravun pitää alkaa lauseella  Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Muuten sään

Muukalainen  Keskellä maantietä oli punainen muovirasia, mutta tiellä eikä tienvarren talojen pihoilla näkynyt ketään. Uskaltaisiko rasiaan koskea? Mistä se oli siihen ilmestynyt? Tiellä ei ollut liikkunut ketään sitten eilisillan, siitä hän oli varma. Ja silloinkin hän oli ollut viimeinen joka kylällä oli käynyt, oli käynyt tarkistamassa, että kaikki oli varmasti kunnossa.  Vai oliko hän sittenkin nukahtanut aamuyöllä, kuume oli noussut niin korkeaksi, että hän jos nukahti, niin näki kummallisia unia.  Niin kuin se uni siitä muukalaisesta. Muut puhuvat, että muukalaiset ovat jotain avaruusolentoja tai sellaisia. Hänen unessaan muukalainen oli tumma, komea ja rikas mies, joka rakastui häneen ja vei mukanaan. Viikon 7  krapusanat ovat kuume, muovirasia, muukalainen. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää,  ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapus

Uutiset ja sää “Seuraavaksi kello kahdentoista uutiset, jonka jälkeen sää ja varoituksia ulkona liikkujille” Radio alkoi rahista juuri säätiedotuksen loputtua ja hiljeni pian kokonaan. Varoitukset jäivät kuulematta. - Mistähän ne olis varoittaneet, onkohan tulossa ukonilma? - Aika painostava keli kyllä on, mutta mä luulen, että ne olis varottaneet tästä kuumuudesta ylipäätään. - Älä nyt, eiks oo kiva kun on lämmintä. - On joo, mutta jos on niin kuumaa, ettei lähikaupasta haetut kaljat pysy kylmänä edes sitä vertaa,, että sais ne tänne metsään kylmänä, niin kyllä miestä syö. Hyttyset ja kuumuus, siinä metsien asukkaan kaverit kesällä. Joskus jopa virkavalta, kun käyvät kysymässä, onks kaikki okei. Viikon 6 krapusanat ovat kuumuus, asukas, metsä . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogii

  Paras käärijä Perjantai-iltana soi ovikello ja oven takana oli tuttuun tapaan Ville -  kaveruksista ainoa joka ei vielä päässyt baariin.  - Onks mokkapaloja? Pelataanko yatsia? - Joo, tuu sisään, mä laitan Natiaisen nukkumaan.  Kymmenen erää yatsia, pellillinen mokkapaloja. - Onks Oo jättänyt kotiin yhtään sätkävehkeitä? - En mä tiedä muuta kuin, ettei sillä oo sätkäkonetta, se käärii sätkät käsin. Mut katotaan. Tossa on puruja ja siellä on paperitkin, ota tosta.  - Ei vitsi, en mä osaa kääriä käsin, eikö sillä oo konetta? Osaatsä? - Ei oo, enkä tosiaankaan osaa. Mut voin mä kokeilla.. Tästä mitään tuu. - Hei! Lyijykynä! Kääritään paperi sen ympärille ja tungetaan purut sitt sinne!  Käärijä-muraali Vantaan Tikkurilassa, kuva SusuPetal Viikolla 5 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa. Muuten ohjeet ovat samat tutut eli

"E i tänään ole maanantai" Tämä on kananmunakastiketta… Riemastuin taas kerran! Mikä ihme siinä on, että mainokset on aina niitä  samoja. Blaa blaa blaa. Mutta mitä, mitä korvani kuulevatkaan tänään: uusi tuote, uudet äänet, uudet kasvot.  Uusi mainos! Jotain uutta niiden vanhojen yhdenmukaisilta, yhtenäisiltä kuulostavilta mainosten  joukossa.  Vaan hetken kuluttua hillitön raivo valtaa mieleni ja tekisi mieleni heittää ensimmäinen  käteeni osuva esine kohti televisiota. Sieltä kuuluu jälleen sitä samaa mums-mums-lol-lol -lällätystä miltä kaikki mainokset kuulostavat ja kun vilkaisen tv:tä en oikeastaan saa edes selvää,  mitä siellä mainostetaan. Vaatteita vai koruja, kodinkoneita vai autoja. Olisipa mainokset vielä samanlaisia kuin olivat 70-luvulla. Viikon 4 krapusanat ovat riemastua, yhtenäisyys, raivo . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää,  ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse

Ensimmäisenä Krapuni kuulee aina Mursu tuossa huoneen toisella puolella; harvoin se mitään korjauksia ehdottaa, joskus jotain sanajärjestyksiä tms. kun olen innoissani kirjoittanut ja äidinkielenopettajan opit on täysin unohtuneet siinä kiireessä.  Usein luen hänelle teidän muidenkin Krapuja ja ne synnyttävät meillä monenlaisia keskusteluja - siinä yksi iso kiitoksen aihe 🙏 Kuluneella viikolla mainitsin Mursulle, että olemme me Krapuilijat aika jännää porukkaa. Krapun "ohjeissa" sanotaan, että kirjoittamisen kanssa ei ole mitään kiirettä, aikaa on koko viikko. Mutta kuinka ollakaan, aika moni meistä kirjoittaa krapunsa jo heti sunnuntaina 😊 Tai ainakin parin päivän sisään.  Tämä ei siis ole mikään arvostelu ketään kohtaan - tämä on vain huomio, jonka halusin jakaa kanssanne 🧡 Itse aloitan uusien sanojen/aiheen odottamisen jo hyvissä ajoin lauantaina - tai joskus jopa silloin sunnuntaina, jos olen kirjoittanut krapuni heti saman tien.  (Ehkä omistakin kravuista tulisi parem

Hyvää Uutta Vuotta!  Vuosi oli vaihtunut ja arki oli taas käsillä. Katsoin kalenteria ja kauhistuin: varsinainen loma oli jo ohi ja jäljellä enää viikonloppu, vain kaksi päivää ja sitten alkaisi taas suorituskeskeinen arki. Kiirettä, ylitöitä,  pokkurointia.  Kaikki tiesivät, että viikot heti vuoden vaihteen jälkeen olivat enemmän kuin ruuhkaisia, mutta kaikki tiesivät myös sen, että tänä vuonna listalla olisi ensimmäisenä yt-neuvottelut. Tai niin kuin nykyään sanotaan muutosneuvottelut. Jokainen yritti siis omalla tavallaan tehdä parhaansa, jotkut itsensä muita tärkeämmiksi niin työssä kuin esimiehelleen, ettei olisi niiden joukossa, jotka saisivat sen pelätyn aanelosen, jossa kerrotaan, että "kiitos vain, mutta palveluksiasi ei enää tarvita".  Viikon 3 krapusanat ovat kauhistua, suorituskeskeinen, ruuhkainen . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse