Pöllö krapuilee

  Paras käärijä Perjantai-iltana soi ovikello ja oven takana oli tuttuun tapaan Ville -  kaveruksista ainoa joka ei vielä päässyt baariin.  - Onks mokkapaloja? Pelataanko yatsia? - Joo, tuu sisään, mä laitan Natiaisen nukkumaan.  Kymmenen erää yatsia, pellillinen mokkapaloja. - Onks Oo jättänyt kotiin yhtään sätkävehkeitä? - En mä tiedä muuta kuin, ettei sillä oo sätkäkonetta, se käärii sätkät käsin. Mut katotaan. Tossa on puruja ja siellä on paperitkin, ota tosta.  - Ei vitsi, en mä osaa kääriä käsin, eikö sillä oo konetta? Osaatsä? - Ei oo, enkä tosiaankaan osaa. Mut voin mä kokeilla.. Tästä mitään tuu. - Hei! Lyijykynä! Kääritään paperi sen ympärille ja tungetaan purut sitt sinne!  Käärijä-muraali Vantaan Tikkurilassa, kuva SusuPetal Viikolla 5 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa. Muuten ohjeet ovat samat tutut eli

"E i tänään ole maanantai" Tämä on kananmunakastiketta… Riemastuin taas kerran! Mikä ihme siinä on, että mainokset on aina niitä  samoja. Blaa blaa blaa. Mutta mitä, mitä korvani kuulevatkaan tänään: uusi tuote, uudet äänet, uudet kasvot.  Uusi mainos! Jotain uutta niiden vanhojen yhdenmukaisilta, yhtenäisiltä kuulostavilta mainosten  joukossa.  Vaan hetken kuluttua hillitön raivo valtaa mieleni ja tekisi mieleni heittää ensimmäinen  käteeni osuva esine kohti televisiota. Sieltä kuuluu jälleen sitä samaa mums-mums-lol-lol -lällätystä miltä kaikki mainokset kuulostavat ja kun vilkaisen tv:tä en oikeastaan saa edes selvää,  mitä siellä mainostetaan. Vaatteita vai koruja, kodinkoneita vai autoja. Olisipa mainokset vielä samanlaisia kuin olivat 70-luvulla. Viikon 4 krapusanat ovat riemastua, yhtenäisyys, raivo . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää,  ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse

Ensimmäisenä Krapuni kuulee aina Mursu tuossa huoneen toisella puolella; harvoin se mitään korjauksia ehdottaa, joskus jotain sanajärjestyksiä tms. kun olen innoissani kirjoittanut ja äidinkielenopettajan opit on täysin unohtuneet siinä kiireessä.  Usein luen hänelle teidän muidenkin Krapuja ja ne synnyttävät meillä monenlaisia keskusteluja - siinä yksi iso kiitoksen aihe 🙏 Kuluneella viikolla mainitsin Mursulle, että olemme me Krapuilijat aika jännää porukkaa. Krapun "ohjeissa" sanotaan, että kirjoittamisen kanssa ei ole mitään kiirettä, aikaa on koko viikko. Mutta kuinka ollakaan, aika moni meistä kirjoittaa krapunsa jo heti sunnuntaina 😊 Tai ainakin parin päivän sisään.  Tämä ei siis ole mikään arvostelu ketään kohtaan - tämä on vain huomio, jonka halusin jakaa kanssanne 🧡 Itse aloitan uusien sanojen/aiheen odottamisen jo hyvissä ajoin lauantaina - tai joskus jopa silloin sunnuntaina, jos olen kirjoittanut krapuni heti saman tien.  (Ehkä omistakin kravuista tulisi parem

Hyvää Uutta Vuotta!  Vuosi oli vaihtunut ja arki oli taas käsillä. Katsoin kalenteria ja kauhistuin: varsinainen loma oli jo ohi ja jäljellä enää viikonloppu, vain kaksi päivää ja sitten alkaisi taas suorituskeskeinen arki. Kiirettä, ylitöitä,  pokkurointia.  Kaikki tiesivät, että viikot heti vuoden vaihteen jälkeen olivat enemmän kuin ruuhkaisia, mutta kaikki tiesivät myös sen, että tänä vuonna listalla olisi ensimmäisenä yt-neuvottelut. Tai niin kuin nykyään sanotaan muutosneuvottelut. Jokainen yritti siis omalla tavallaan tehdä parhaansa, jotkut itsensä muita tärkeämmiksi niin työssä kuin esimiehelleen, ettei olisi niiden joukossa, jotka saisivat sen pelätyn aanelosen, jossa kerrotaan, että "kiitos vain, mutta palveluksiasi ei enää tarvita".  Viikon 3 krapusanat ovat kauhistua, suorituskeskeinen, ruuhkainen . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse