Pöllö krapuilee

Varret ja killuttimet Kallio olisi loistava paikka. Siinä voisi ottaa aurinkoa tai onkia mato-ongella  pieniä tai suuria kaloja ja tehdä sitten illalla nuotion jossa paistaa kalat.  Mutta mistä me saataisiin onget? Vavat kyllä löytyisi varmaan jostain, mutta  mistä löytyisi koukut ja siimaa? Hei, huoltoasema, sieltä varmaan löytyy, mennään kysymään. Kassalla nuori tyttö, olikohan koskaan edes syönyt kalaa, saati sitten ollut ongella?  Tai ollut rannalla muuta kuin ottamassa aurinkoa. - Terve. Oisko teillä onkilaitteita? Syvä hiljaisuus. - Tota. Tarkoitatko sä niitä varsia vai niitä killuttimia? Äänetöntä naurua. - Niitä killuttimia. - Joo, on meillä. Saatiin tosi iso saalis ahvenia, niillä killuttimilla.  Tämä tarina on tosi.   Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.  Viikon krapusanat tai  kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal i n blogissa.  Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Uusi sohva Sen huonekaluliikkeen mainoksessa oli viimeinkin just sellainen sohva,  joka sopisi meille.  Ja se olis sopivan hintainenkin, ei maksa edes sitä minkä verran siihen  oli ajateltu laittaa. Nyt olisi hyvä hetki vaihtaa vanha nariseva sohva uuteen  - mainoksessa luvataan kuljettaa sohva 50 km:n päähän samaan hintaan ja  viedä vanha pois. Hyvä, meille ei tule matkaa kuin reilu 30 kilsaa.  Sohvan ostaminen ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertaista.  “Ai te asutte maalla. Ei me kyllä mihinkään maaseudulle kuljeteta” ärisi vanha myyjä. “Ei tässä tarjouksessa kyllä sanota mitään, että vaan kaupunkiin, on vaan toi kilometrirajoitus. Mutta voidaan me se jättää ostamattakin.”   Viikon 38 krapusanat ovat ärinä, sohva, vaihtaa . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät SusuPetalin blogissa, jonne myös jokainen jättää oman krapunsa linkin. Osallistuthan sinäkin ja jätät oman krapusi linkin SusuPetalin blogii

Varma herätys Puhelin kilahti viestin merkiksi:  - Pakkasta -20, kävelläänkö?  Vastasin samoin kuin aina:  - Mä ainakin kävelen. - Käyt sä avannossa? Huokaisin. Miksi taas tää keskustelu, kun tästä on sovittu.  Vastasin kuitenkin: - Joo, käyn mä. Puolen tunnin reippaan kävelyn jälkeen oli jo hiki, mutta onneksi oltiin jo avannolla.  - Näyttäis olevan aika paljon väkeä, avanto melkein täynnä. - Se oli ollut se talviuintikurssi viikonloppuna. Kuinkahan moni näistä käy täällä vielä kuukauden päästä?  - Hyvä jos puolet. - Kuinka kauan me ollaan täällä käyty? - Oisko joku viis vuotta. Muistatko miten kylmää toi vesi oli silloin ekalla kerralla? - No muistan tosiaan! Mutta ei se enää oo niin kylmää .   Viikon 37/2022 Krapuhaaste/kuvahaaste, 100 sanaa kera otsikon: Krapu siis tällä kertaa kuvasta:  Kravun tarjoaa SusuPetal  

Taavi ja Juurakko Juurakko makasi surkeana pöydän alla, kuono matossa. - Noh, mitäs se Juurakko nyt on tehnyt? * Se oli ihan vaan vahinko, en minä tarkoittanut, mutta kun.. - Niin? Mutta kun mitä? Enkös minä ole kieltänyt sisällä juoksemisen? * Mutta kun noi naapurin kissat, se oli se Taavi, se aina härnää . Ja katso nyt, mulla on kuono ihan turvoksissa, kun Taavi raapaisi. - Mutta se vahinko? Ne naarmut kyllä paranee. * Se - sun perintömaljakko - se on nyt tuolla - tuolla sohvan takana.. - Jaa tämä? Mitäs tästä? Kierähtänyt tänne, nostetaan takaisin pöydälle ja  haetaan sitten kukkia siihen kun käydään illalla lenkillä. * Rapsuttaisitko vähän, tulis parempi mieli. Viikon 36 krapusanat ovat pöytä, turvoksissa, vahinko . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät SusuPetalin blogissa, jonne myös jokainen jättää oman krapunsa linkin. Osallistuthan sinäkin ja jätät oman krapusi linkin SusuPetalin blogiin. Sanojen

KUPLA Karoliina katseli ulos ikkunasta. Kesä ja ahdistavat helteet oli ohi ja syksy vihdoin tulossa. Puristava tunne vatsanpohjassa ei kuitenkaan helpottanut. Maksamattomien laskujen pino pöydällä kasvoi kasvamistaan. Kun yhden maksoi, posti toi kaksi lisää. Puhelin kilahti. Viesti Annalta. “KUPLA”. Ei muuta.  Siitä huolimatta, että Karo ei vielä tiennyt viestin syytä, hänestä tuntui kuin Anna olisi ollut vieressä ja kietonut kätensä olkapäiden ympärille. KUPLA oli koodi, joka oli alakoulusta lähtien kertonut ystävän olkapään tarpeesta. Heillä oli ollut oma kahdenkeskinen kuplansa ensimmäisestä luokasta alkaen, kupla, jossa jaettiin niin iloiset kuin ikävätkin asiat. Ja kumpikin tiesi, että kun kupla on puhkeamassa, ystävä auttaa. Viikon 35 krapusanat ovat koodi, olkapää, puristaa . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. J

Maija oli saanut luvan lukea isoisän punaisella sametilla päällystettyjä tietosanakirjoja.  Niitä pitäisi käsitellä varovasti niiden heikkouden takia, ne olivat ainakin kaksi kertaa niin vanhoja kuin isoisä.  Niiden tekstikin oli semmoista kiemuraista, mutta kaunista,, ettei Maija aluksi osannut sitä lukea, mutta isoisä opetti.  Isoisä oli kertonut, että oli saanut kirjat mukaansa, kun oli lähtenyt viimeisenä päivänä töistä. Pomo oli kuulemma sanonut, että ei niitä enää siellä tarvittu, kun nykyään kaikki on tietokoneella.  Maija rakasti isoisän tietosanakirjoja. Niissä oli paljon hienoja sanoja, semmoisia joita kukaan  ei ollut koskaan kuullutkaan ja niillä oli hauska välillä hämmentää aikuisten keskustelua. Niin kuin nyt vaikka vertikaalinen.  Viikon 12 krapusanat ovat heikkous, pomo, vertikaalinen Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.  Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.  Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan

Ostoshelvetin sisäänkäynnin ovista kulki märkiä ja kiireisiä ihmisiä ees taas yhtenä virtana. Nuoria ja vanhoja, pareja, ryhmiä, yksinäisiä. Kukaan ei ehtinyt kiinnittää huomiota ikkunan edessä paikoillaan olevaan mieheen, joka seisoi sateessa selkä sisäänkäynnin liukuoviin päin, yllään vain kesäkengät, sortsit ja kauluspaita.  Näytti siltä kuin hän olisi lukenut matkatoimiston ilmoituksia.  Kukaan ei myöskään huomannut hiljaista itkua, poskia kastelevia kyyneleitä.  Ellei sitten pieni tyttö, joka nykäisi miestä paidan helmasta ja sanoi hiljaa:  “Setä, älä itke, tuu mun kanssa ostamaan jäätelöä, niin oot taas iloinen.” Ainakin joku oli nähnyt hänet, hän ei ollutkaan täysin näkymätön ja tarpeeton, vaikka vielä hetki sitten tuntuikin siltä.  Viikon 11 krapusanat ovat itku, selkä, jäätelö   Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessa

Janne oli herännyt jo ainakin viisi tuntia sitten -hän oli katsonut kellosta ja hän kyllä tunsi kellon. Nyt oli aamupalan aika.  Äitiä ei kuitenkaan näkynyt missään eikä pöydällä ollut kaakaota. Eikä kyllä sitä kaurapuuroakaan, josta Janne ei tykännyt, mutta jota piti syödä joka aamu, että “kasvaisi isoksi pojaksi”.  Kuinkahan paljon sitä puuroa pitäisi syödä ja kuinkahan isoksi sitä pitäis kasvaa, että saisi edes kerran koskea tuohon isoveljen kitaraan? Janne katseli ympärilleen ja huomasi pöydällä tyhjän viinipullon. Itku alkoi kutittaa silmiä. Äiti oli varmaan nukkumassa. Noh, isot pojat tekee itse itselleen aamupalaa - kaapista löytyy kaakaota ja leipää.. Nukkukoot, kyllä minä pärjään.   Viikolla 10 kokeillaan kravuissa jotain uutta. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa. Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tas

Rasti toisensa jälkeen oli piirtynyt Jennin teinariin. Tai niin kuin isä sanoi “almanakkaan”. Se sana nauratti Jenniä, vaikkei hän isän nähden nauranutkaan. Eikä äidinkään. Istui vain liila tukka silmillä ruokapöydässä ja mutisi vastauksensa, jos jotain kysyttiin.  Niin tavallisesti. Nyt hän oli niin hyvällä mielellä että olisi kysyttäessä ollut  valmis kertomaan jotain edellisillasta.   Nuorisotalon hämärässä oli puheensorinaa ja taustamusiikkia, sitten kun valot sammuivat oli tullut aivan hiljaista. Vain esiintymislavalle oli kohdistettu valo, niin että siellä näkyi yksi hahmo. Jenni tuijotti hahmoa kuin halvaantuneena - liikkumatta, ääneti. Odotti muiden kanssa. Sitten nuorisotalon sali räjähti, täyttyi kirkumisesta ja kymmenet sifonkihuivit liehuivat Levottoman Tuhkimon tahtiin. Viikon 7 krapusanat ovat levoton, hahmo, almanakka   Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen

Jonkin aikaa sitten noussut aurinko paistoi hangelle ja näytti siltä, kuin piha olisi ollut täynnä timantteja.  Samanlaisia pieniä välkehtiviä timantteja, kuin oli Ingridin sormuksessa. Ingrid oli ollut kahdenkymmenen, hoikka ja kaunis, kun Bertil oli antanut sormuksen hänelle.  Nyt Ingrid istui keittiössä yksin, sillä samalla tuolilla jolla hän aina istui. Hangen timantit toivat mieleen Bertilin ja miten tämä ohi kulkiessaan antoi sormiensa soljua Ingridin hiuksissa: “Nämä ovat yhä yhtä silkkiset kuin silloin, kun rakastelimme ensi kertaa tuolla rannan koivikossa, muistatko”  Tottahan Ingrid sen muisti. Nyt hän katseli ikkunasta ja näki kaksi talvipukuista jänistä. Olivatkohan ne yhtä rakastuneita kuin Ingrid ja Bertil? *************************************** V iikon 2 krapusanat ovat:   tuoli, silkkinen, rakastella Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin  SusuPetal i n blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krap