Harhoja Harhassa - Krapu 38/2023
Harhoja Harhassa
Olin kävellyt kolme päivää auringonpaisteessa hiekkatietä, keskellä ei mitään.
En ollut nähnyt yhtään taloa tai muutakaan, missä olisin voinut täyttää vesipulloni
tai ostaa juotavaa. Pöly takertui kurkkuuni, olin lopen uupunut eivätkä jalkani enää
tahtoneet kantaa.
Jossain kaukana näin hiekkamyrskyn ja sen keskellä…lohikäärmeen? Ei,, eihän lohikäärmeitä
ole olemassa, näin janoisena ja uupuneena varmasti harhoja.
Hiekkamyrsky läheni ja ennen kuin lohikäärme nosti päänsä ja avasi suuren kitansa,
huomasin astuneeni harhaan. Putosin tien pientareelta syvään, kuivaan ojaan ja menetin
hetkeksi tajuntani.
Kun heräsin ja kiipesin takaisin tielle, näin kyltin joka kertoi että olin saapunut pieneen
kylään ja että kyseessä oli Harha.
kuva SusuPetal
Viikolla 38 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva.
Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua,
kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100
sanan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Melkoinen kävelyretki, pelottava ja silti voi olla pian totta.
VastaaPoistaKuvassa on etualalla niin kuivaa ja halkeillutta maata ja taustalla selvästi on hiekkamyrsky - kuivaa, ei pisaraakaan vettä ja kurkkua kuivaa...
PoistaHuh, toisinaan astuu harhaan, kävelee harhaan ja näkee harhoja, kuulemisesta puhumattakaan. Aikamoinen kävely!
VastaaPoistaMeinasin väittää, että kaiken muun olen kokenut, mutten ole kuullut harhoja, mutta olisin valehdellut ja kirkkaasti - vaikka hiekkamyrskyssä tässä kuljetaankin.
PoistaRiesani nimittäin tekee sen, että kun isompi kohtaus on tulossa - ennen kohtausta tulee aura, ennakkotuntemus - saatan kuulla mielessäni puhetta, usein se tuntuu ajoittuvan ajalle kun olin sairaalassa mistään mitään tietämättömänä. Kun kohtaus on ohi, en saa puheesta enkä muistoista kiinni, enkä voi niistä kertoa - kukaan ei siis voi sanoa onko se harhaa vai oikea muisto.
Ihmisen mieli on ihmeellinen.
Nyt jäi vähän vaivaamaan tuo "Harha". Jos se on kylän nimi, niin ihan loistava lopetus karmealle tarinalle, joka sekin saattoi olla pelkkää harhaa...
VastaaPoistaKäytin tässä Mursua apuna ja pyysin keksimään nimen kylälle :) Kerroin hänelle tarinan pääpiirteet ja sen perusteella sain muutamia ehdotuksia mikä voisi olla kylän nimi ja sieltä valikoitu Harha.
PoistaKysymyksesi jälkeen oli kyllä pakko googlettaa ja käydä mapsistakin katsomassa onko olemassa paikka nimeltä Harha. Intiasta löysin Harhan.
On myös olemassa Taideyhdistys Harha ry. Ehkä sitä joskus joutuu - pääsee? - Harhaan, olenhan nuorena käynyt Hunningollakin :)
Ajattelin ensin että kyseessä on uni mutta loppu olikin yllätys. Janoisena näkee jopa lohikäärmeitä.
VastaaPoistaMonen päivän patikointi kaktus kurkussa ilman vettä saa varmasti näkemään lohikäärmeitä - varsinkin kun vuori- tai puujono rupeaa näyttämään lohikäärmeen selältä :)
PoistaNomen est omen, nimi on enne, sanoo sananlasku. Tässä tapauksessa ainakin piti paikkansa.
VastaaPoistaHarhaan joutua missä ja milloin vain - ihan niin kuin hunningollekin ;)
PoistaSitä kun kävelee tai vaikka pyöräilee tunninkin, niin kyllähän tuo mieli-vekkuli kehittelee jos jonkinlaisia tilanteita....
VastaaPoistaSe on totta; tarpeeksi väsyneenä mieli alkaa tehdä tepposia, näkee ja ja kuulee ihan omiansa, sitä mitä haluaa.
PoistaPelottavaa oli astua harhaan, siis pudota vähän niin kuin tyhjään. Siinä voi loukata selkänsä pahasti. Nyt kävelijä sai varmasti auringonpistoksen ja loppu kaikki olikin harhaa.
VastaaPoistaHarhaan, tyhjän päälle - niin moni joutuu tänä päivänä tyhjän päälle, harhaan, lohikäärmeen kitaan. Tahtomattaan. Toiset onnistuvat kiipeämään takaisin tielle, toiset jäävät taivaltamaan pohjalle tai penkereelle - toivoen, että kaikki olisi vain harhaa ja elämä jatkuisi kuin ennenkin.
PoistaTarinassa onneksi kyse oli vain väsymyksestä ja janosta, auringosta ja kuivuudesta. Onneksi 🤔