Viikko 16 KRAPU

Tervehdys teille kaikille "krapulaisille" 😍 Halusin vaan tähän alkuun kirjoittaa, että käyn kyllä lukemassa teidän kaikkien Kraput,
vaikken niihin aina kommentoikaan.
Teillä kaikilla on upeita kirjoituksia ja ne saavat minut sanattomaksi; en oikein osaakaan
kommentoida yhtään mitään.
Mutta syynä on suurimmaksi osaksi se, että oma pää on kaikilta osin tällä hetkellä
"kuin Haminan kaupunki".

***************

Ei kukaan ollut sunnuntaiaamuna liikkeellä siihen aikaan. Paitsi minä.  
Olin illalla saanut viikkorahan ja puristin kolikoita kädessäni kävellessäni
kioskille.
Olin pyytänyt äitiä herättämään samalla kun se herää itsekin.
Toivoin, että ehtisin käydä kioskilla ennen muita.
Korkeintaan siellä olisi vain naapurin setä. Se maksoi joskus ne mun karkitkin.  
Sydän jyskyttäen kävelin kioskille. Kun pääsin lähemmäs, näin että
ne oli siellä. Kaikki. Pisin niistä oli johtaja. Ja ilkein. Kaikki niistä oli
pidempiä ja laihempia kuin minä.
Käännyin ympäri ja toivoin, ettei ne nähneet mua. Myöhäistä.
“Mitä pätkä?”  
“Aattelitko, että ne karkit kasvattaa pituutta, paksuhan sä jo ootkin”
Se sattui. Kovempaa kuin lyönti.


herätys, johtaja, kioski

Kommentit

  1. Karmaisevaa, nosti mieleen omat kokemukset, kun pihan lapset kiusasivat aikanaan. Todellakin, sattuu ja kovasti.

    Älä turhaan ota paineita kommentoinnin suhteen. Meillä kaikilla on noita jaksoja, jolloin tärkeintä on pitää pää kasassa ja keskittyä siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal <3
      Kioskilla sain käydä rauhassa, mutta piti valita reitti tarkkaan - toisella reitillä oli ne kiusaajat; hiljaiset perään katsojat, jotka kuiskuttelivat kun olin mennyt ohi. Minä, maalaistyttö kun en osannut kaupungissa käyttäytyä. Toinen reitti oli pidempi

      Poista
  2. Tuli ihan paha mieli kiusaamisesta. On se julmaa.

    Ei tosiaan paineita, kommentoidaan silloin kun jaksetaan. Samoin jos kirjoittaminen ei aina luonnistu, niin sitten toiste taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen on julmaa.

      Joskus olemme AM:n kanssa pohtineet, voisimmeko me vanhemmat tehdä asialle jotain muutakin kuin puolustaa lapsiamme viimeiseen asti. Ennenhän, silloin kun me olimme lapsia ja asuimme maalla, toimi vielä tämä "koko kylä kasvattaa" -meininki.

      Ja oikeastaan, kun oikein mietittiin, miten Poika on niin empaattinen ja aina puolustanut muita, ollut heikompien puolella, jotain asioita löydettiin, mitä meillä tehtiin - en tiedä oliko se oikein vain väärin, mutta tulos on hyvä :)
      Vaikka asutaankin edelleen täällä kaupungissa, asutaan kaupungisosassa, jossa on aina ollut paljon lapsia ja ainakin siihen aikaan vielä toimi tuo sama "koko kylä kasvattaa" -meno. Sai komentaa naapurin lapsia, sai puuttua kiusaamiseen, asioista puhuttiin porukalla lasten ja aikuisten kesken.
      Ja yksi asia mikä meillä varmasti vaikutti Pojan kehitykseen: me ei AM:n kanssa kotona puhuttu pahaa työkavereista, naapureista, muista ihmisistä. Ihmeteltiin toki muiden tekemisiä; miksiköhän se niin tai noin teki, mutta ei suoranaisesti "haukuttu" ketään: "kyllä se oli tyhmä", "onpa se hölmö, kun..", "että on idiootteja.."
      Eli meidän aikuisten pitäisi lasten läsnäollessa miettiä mitä ja miten he puhuvat toisista ihmisistä - pienilläkin padoilla on korvat :D
      Ja jos lapset kuulevat aikuisten puheillaan "kiusaavan" muita, he oppivat, että se on sallittua.

      Poista
  3. Kiusaaminen sattuu ja jättää jäljen. Krapusi oli koskettava.

    Ei jokaista tekstiä tarvitse kommentoida. Tehdään näitä juttuja ihan jaksamisen mukaan, ilman paineita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli itse :)
      Kiusaaminen jättää aina jäljen, vaikka aikuisena on ymmärtänyt sen, mistä kiusaaminen johtui. Sanotaan, ettei se ole koskaan kiusatun syytä, mutta... Noh. Omalla kohdallani tavallaan ehkä olikin, toisaalta tietenkään ei.
      Ja ylemmillä luokilla tapahtunut "kiusaaminen": rakkaudesta se hevonenkin potkii; sitä en vaan silloin ymmärtänyt ja siksi se sattui.

      Poista
  4. kiusaaminen tuntuu aina niin pahalta. on hyvä että siitä kirjoitetaan ja puhutaan, uskon siitä olevan edes jonkinlaista apua.
    älä ota paineita tästä krapuilusta HPöllö, kyl lukijasi säilyvät, vaik aina et kommentoisi tai joka kerta kirjoittaisi omaa juttuasi. kevättä rintaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona Winebridge :)
      Tämä krapuilu on ihan huippujuttu ja teiltä olen kyllä saanut niin paljon kannustusta, että ainakaan ihan heti en lopeta :)
      Moni haaste on jäänyt kesken, mutta tässä aina oikein odota uusia sanoja, kun olen edellisen krapun kirjoittanut.
      Ja toki myös kommentteja - kotona on yksi hyvä kommenttaattori, jolle luen krapun ensimmäisenä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, on mukava kuulla mitä mieltä olet tarinastani. Kerro reilusti mistä tykkäsit tai mikä meni pieleen :)
Ainekirjoitus ei ollut koulussa se "mun juttu" ja on ihan eri asia kirjoittaa blogia kuin tarinoita.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Krapu 10/2022

Krapu 2/2022

Krapu 11/2022