Krapu 12/2022

Maija oli saanut luvan lukea isoisän punaisella sametilla päällystettyjä tietosanakirjoja. 
Niitä pitäisi käsitellä varovasti niiden heikkouden takia, ne olivat ainakin kaksi kertaa
niin vanhoja kuin isoisä. 

Niiden tekstikin oli semmoista kiemuraista, mutta kaunista,, ettei Maija aluksi osannut
sitä lukea, mutta isoisä opetti. 

Isoisä oli kertonut, että oli saanut kirjat mukaansa, kun oli lähtenyt viimeisenä päivänä
töistä. Pomo oli kuulemma sanonut, että ei niitä enää siellä tarvittu, kun nykyään kaikki
on tietokoneella. 

Maija rakasti isoisän tietosanakirjoja. Niissä oli paljon hienoja sanoja, semmoisia joita
kukaan 
ei ollut koskaan kuullutkaan ja niillä oli hauska välillä hämmentää aikuisten keskustelua.

Niin kuin nyt vaikka vertikaalinen. 


Viikon 12 krapusanat ovat heikkous, pomo, vertikaalinen

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse
olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/20/isopomo/

Kommentit

  1. On se hyvä, että joku tykkää vanhoista tietosanakirjoista. Eipä niitä muuten oikein enää tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me Mursun kanssa nuorena parina mentiin aikanaan joillain messuilla lankaan ja ostettiin 17-osainen tietosanakirjasarja, markka-aikaan, osamaksulla. Maksettiin ja maksettiin ja maksettiin. Kun sitten ikää ja järkeä vähän karttui, katumuskin iski. Kyllähän sitä käytettiinkin, ei siinä mitään, mutta kyllä se kirjahyllyssä taisi olla lähes 30 vuotta; viimeiset 10 vuotta ihan vaan muistutuksena siitä, että ihan kaikkeen ei pidä uskoa ja rahojaan törsätä :D
      Jossain vaiheessa sitten armahdimme itsemme ja hävitimme sen - uskomme, että oppi on jo mennyt perille...

      Poista
  2. Kaunis tarina.

    Ennen todellakin kiersi noita tietosanakirjamyyjiä talosta taloon, asunnosta asuntoon. Meilläkin kävi usein ja vanhemmat hankkivat paljon erilaisia tietokirjasarjoja.
    Siellä ne olivat vielä hyllyssä, kun tyhjennettiin lapsuudenkoti viimeisen kerran. Antikat eivät huolineet, kaatopaikalle päätyivät :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu :)

      Ei kelvannut edes kierrätyskeskukseen ja kun kirjoja oli niin monta (17) ei niitä ottanut koulut eikä päiväkoditkaan askartelumateriaaleikseenkaan. Tunnollisena revin kannet irti, sivut paperinkeräykseen ja kannet pahveihin :D
      Isovanhempieni vanhat tietosanakirjat, 4 kpl, olisin aikanaan voinut ottaa muistoksi, olivat jo silloin parikymmentä vuotta sitten niin vanhoja ja minusta ihania. Valitettavasti tätini ja setäni hävittivät ne.

      Poista
  3. Sait kyllä hienosti tuon sanan vertikaalinen tarinaasi <3 Itselleni juuri tuo sana oli niin hankala, että meinasi jäädä krapu kirjoittamatta.. Ps. Itsekin olen tietosanakirjasarjan joskus ostanut ja paljon ehdin käyttääkin ennen tietsikan hankkimista. En ole vielä raskinut heittää pois ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina :)
      Minustakin tuo vertikaalinen oli vaikea sana ja oli lähellä, ettei jäänyt krapu väliin tällä kertaa, mutta "jostain se ajatus sitten lähti" :)
      Äidillä on vielä tallessa sellainen sinapinkeltainen tietosanakirjasarja, KUTSK eli Koululaisen uusi tietosanakirja 1-7. Sen mukana sai vielä sanakirjankin suomi-englanti-suomi, suomi-ruotsi-suomi, suomi-saksa-suomi ja se on ahkerassa käytössä äidillä vieläkin kun opiskelee englantia :) (Minä aloitin koulunkäynnin siellä 70-luvulla..)

      Poista
  4. Eihän kirjahylly ollut mitään ellei siellä ollut moniosainen tietosanakirja sarja.. Silloin tällöin ja joskus ja jouluna sieltä tutkittiin jotain vaikka tuota vertikaalisuutta. Kivasti sijoitit sanat tarinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli :)
      Tuo on totta, jokainen "itseään kunnioittava kirjahylly" sisälsi tietosanakirjasarjan :D Ja kun niitä lapsena ja nuorena, aikana ennen tietokoneita ja älypuhelimia, oppi käyttämään, niin kyllä niitä tuli käytettyä vielä näiden älykoneiden aikanakin. Ainakin vielä silloin, kun ei ollut älypuhelinta eikä tietokone ollut auki yötäpäivää, oli helpompi tarkistaa asia kirjasta kuin ruveta avaamaan tietokonetta - sen avaamiseen meni aina niin kauan :)

      Poista
  5. Hieno tarina, tietokirjsllisuus kyllä sanakirjojen osalta katosi tyystin kun tuli tietämyskoneet. Vanhoissa kirjoissa, joissakin, saattaa olla sellaiset isot, koukeroiset ens kirjaimet, ne on yleensä hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Meillä on Mursun isovanhempien perheraamattu, joka on kirjoitettu niillä kauniilla koukeroisilla kirjaimilla ja jossa on upeat kuvat.
      Minut opetti lukemaan niitä kirjaimia äiti.

      Poista
  6. Pitkään oli tietosanakirjat kaikenlaisina korokkeina, mutta viime muutossa päästin ne vapaiksi, siis 14 vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tuolla aiemmin valehtelin; en heittänyt kansia pahvinkeräykseen vaan otin ne ensin kirjoitusalustoiksi meidän latuyhdistyksen tapahtumiin. Osa on varmaan vieläkin äidillä.
      Niissä mitkä heitin roskiin, oli lasten luontopolun kysymykset :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, on mukava kuulla mitä mieltä olet tarinastani. Kerro reilusti mistä tykkäsit tai mikä meni pieleen :)
Ainekirjoitus ei ollut koulussa se "mun juttu" ja on ihan eri asia kirjoittaa blogia kuin tarinoita.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Krapu 10/2022

Krapu 2/2022

Krapu 11/2022