Ostoksille - Krapu 3/2023

 Ostoksille


Hilkka istui sängyn laidalla ja puri huultaan. Sisko teki sen tahallaan: teki leteistä

niin kireät, että päänahkaan sattui. Ihan meni silmät sikkaralle, kun niin kiristi. 

Mutta tänä aamuna Hilkka ei vastustellut, vaan antoi isosiskon kiskoa. Kyllä hän tiesi miksi.

Eikä hän ollut vahingoniloinen, iloinen vain. Omasta puolestaan.

Olisihan se ollut mukava, jos siskokin olisi voinut lähteä äidin ja hänen kanssaan

kaupungille ostoksille, mutta jonkun oli jäätävä vahtimaan Eino-veljeä. Veli oli niin

pieni vielä eikä heillä ollut vaunuja ja tällä kertaa äiti ei voisi kantaa veljeä sylissä. 

Äiti ja Hilkka olivat menossa ostamaan Hilkalle kevätjuhlakengät.

Ensimmäiset uudet, ihan omat kengät! 


*************

viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava


Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.

Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogin kommenttiin, sieltä löydät myös linkit muiden krapuihin.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa


Kommentit

  1. Krapu antoi ajattelemisen aihetta. Köyhä perhe ja lapset oppivat toimimaan tilanteen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara.
      Äitini on yhdeksänlapsisesta perheestä ja pappani kuoli kun äiti oli 11-12 -vuotias. Äiti on sisarusparven nuorin ja joutui luonnollisesti huolehtimaan sisaruksistaan - nuorin oli vuoden vanha. Vastarakennettu talo ja monta lasta; ei ostanut mummu kaikille joka kevät uusia kesäkenkiä vaan kaikki vaatteet kierrätettiin, moneen kertaan.

      Poista
  2. Onnea on uudet kengätkin! Pisti miettimään omia ekoja, uusia kenkiä, ehkä 10v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caralle tuossa kerroin äidistäni ja sisaruksistaan; meillä suvussa toimii "kiertotalous" vieläkin. Jos jollakin meistä on jotain itselle tarpeetonta, niin ensin kysytään omalta väeltä, onko tarvetta, sitten ystäviltä ja sen jälkeen laitetaan kierrätykseen, jos ei ole tarvetta.

      Poista
  3. Sisarkateus on aika kamalaa, mutta sen takia kestää kyllä kiskomisen ja tiukat letitkin. Toivottavasti isosisko pääsee vuorostaan joskus äidin kanssa ostoksille. Ja onneksi Eino-velikin kasvaa, eikä tarvitse enää kantamista.
    Perhe-elämä on komrpomisseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isosiskon vuoro on varmasti sitten syksyllä, kun hän tarvii uudet kengät kouluun.
      Ja jospa ne vaunutkin Eino-veikalle löytyisi vaikka naapurista, kun naapurin vauva kasvaa vaunuistaan ulos :)

      Poista
  4. Ihanaa oli saada uudet kengät. Vuorotellen äidin kanssa ostoksille :)

    VastaaPoista
  5. Auts kun tukkaan sattui kun luin. :) Kevätjuhlakengät - mitä nainen ei kärsisi kauneutensa takia, sanotaan. Onneksi näin aikuisena ei ole lettejä eikä tarvetta kevätjuhlakengille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä! Mulla oli kauppikseen asti pitkät hiukset ja usein pikkutyttönä leteillä. Olin varmaan 9-10 vanha, kun oli taas ollut letit koko päivän ja nukkumaan meno ajan koittaessa pyysin äitiä avaamaan letit. Äiti oli kuitenkin auttamassa isää, joka hitsasi autoa, piti vahtia vesikannun kanssa, ettei syty palamaan. Äiti sanoi, että voin mennä nukkumaan hiukset letillä.
      No omasta mielestä en voinut ja yritin saada niitä auki. Toinen nauha aukesi, mutta toinen meni umpisolmuun eikä auennut millään. Mitä tehdä? Sakset! Leikkasin nauhan pois. Hiuksia oli joka puolella ja yritin hädissäni kerätä niitä pois ja piilottaa roskikseen ja menin "nukkumaan". Kyllähän äiti ne huomasi sisään tullessaan ja huomasi senkin, etten minä mitään nuku. Ylös ja tenttaus, mitä onkaan tullut tehtyä. Kello oli jo kai puolen yön paikkeilla, siihen aikaan mitään ruvettu parturoimaan, nukkumaan mars.
      Aamulla tarkasteltiin vahinkoja: edessä oli luokkakuvaus - tietenkin! - eikä ollut aikaa leikata tukkaa kunnolla. Äiti katseli hetken, totesi pituuden sopivaksi ja otti kunnon otteen: teki niin tiukat letit, että ne varmasti pysyi koko päivän :)
      Ja mulla kun oli muutenkin suht herkkä päänahka, kun muutaman vuoden nuorempi serkkupoika tapasi roikkua hiuksissani aina kun kukaan ei nähnyt!

      Poista
  6. Avoin kateus ja nahistelu sisarusten kesken voi olla parempien sisarussuhteiden pohja myöhemmälle elämälle (jossain vaiheessa sille nauretaan yhdessä) kuin kiltteyden pakkopaita, jonka sisällä ilmaisemattomia kielteisiä tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat pasanen olla oikeassa. Minä olen muuttanut pois kotoa samana päivänä kun Siskorakas kotiutui laitokselta; meillä on 19 vuotta ikäeroa. Ei siis olla ehditty varsinaisesti nahistella, muuta kuin kasvatusmielessä: kasvatin pikkusiskoa välillä samalla kuin omaa Poikaani, heillä on ikäeroa vain 1v 3kk. Niille jutuille kyllä nauretaan ja kunnon tätinä viime kesänä kerroin siskon lapsille millainen riiviö äitinsä oli lapsena...

      Poista
  7. Tuli ihan oma lapsuus mieleen, kun sai edes joskus jotakin ihan itselle tehtyä tai ostettua eikä aina vain isosiskon vanhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava lukea teidän kommentteja, miten on tullut oma lapsuus mieleen - toivon, että muistot ovat olleet hyviä.
      Itselle on, niin kuin huomaat, tullut teidän kommenteista omia lapsuusmuistoja mieleen. Myös yksi, josta kirjoitan ihan oman blogikirjoituksen, hihittelen sille tässä itsekseni...

      Poista
  8. Oi, kyllä muistan ne kireät letit omassa päässänikin!
    Tässä perheessä varmaan lapset saivat vuorotellen kengät. Hyvä tarina. Vei minut muistelemaan lapsuuttani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kireät letit ja silmät sikkarallaan :)
      Toivottavasti tarina vei sinut hyvien lapsuusmuistojen ääreen. Niin ja kiitos!

      Poista
  9. Ihan on niin kuin minun, työläiskakaran, lapsuudesta... jossa ei ollut mitään vikaa. Vähävaraisuuden korvasi turvallisuus ja hyväksytyksi tuleminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä niistä ehjistä ja puhtaista vaatteista minunkaan vanhempani koskaan kieltäytyneet ja sieltä se kierrätys on meillekin tarttunut. Poikaa ei pienenä haitannut, jos paidassa tai housuissa oli vähän vaaleanpunaista, tädiltään kun ne sai, kunhan ne oli muuten hyvät ja sopivat. Siinä samalla oppi sen, että ulkonäöllä ei ole merkitystä eikä ketään kiusata - oppi vähän niin kuin itsestään; juuri tuon hyväksytyksi tulemisen ja turvallisuuden tunteen ansiosta.

      Poista
  10. Oi miten kaunis tuokiokuva, iloinen aamuhetki! Näin oikeasti mielessäni hymyilevän, jalkojaan tuolilla heiluttelevan pikkutytön ja myrkkynaamaisen isosiskon repimässä lettiä!! Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isosiskoa vain vähän harmitti kun piti jäädä lapsenvahdiksi - pikkuveli kun aina kiljui ja kitisi kun hän olisi halunnut lukea....

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, on mukava kuulla mitä mieltä olet tarinastani. Kerro reilusti mistä tykkäsit tai mikä meni pieleen :)
Ainekirjoitus ei ollut koulussa se "mun juttu" ja on ihan eri asia kirjoittaa blogia kuin tarinoita.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Varma herätys - Krapu 37/2022

Varret ja killuttimet - Krapu 39/2022