Ostoksille
Hilkka istui sängyn laidalla ja puri huultaan. Sisko teki sen tahallaan: teki leteistä
niin kireät, että päänahkaan sattui. Ihan meni silmät sikkaralle, kun niin kiristi.
Mutta tänä aamuna Hilkka ei vastustellut, vaan antoi isosiskon kiskoa. Kyllä hän tiesi miksi.
Eikä hän ollut vahingoniloinen, iloinen vain. Omasta puolestaan.
Olisihan se ollut mukava, jos siskokin olisi voinut lähteä äidin ja hänen kanssaan
kaupungille ostoksille, mutta jonkun oli jäätävä vahtimaan Eino-veljeä. Veli oli niin
pieni vielä eikä heillä ollut vaunuja ja tällä kertaa äiti ei voisi kantaa veljeä sylissä.
Äiti ja Hilkka olivat menossa ostamaan Hilkalle kevätjuhlakengät.
Ensimmäiset uudet, ihan omat kengät!
viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogin kommenttiin, sieltä löydät myös linkit muiden krapuihin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa
Krapu antoi ajattelemisen aihetta. Köyhä perhe ja lapset oppivat toimimaan tilanteen mukaan.
VastaaPoistaKiitos Cara.
PoistaÄitini on yhdeksänlapsisesta perheestä ja pappani kuoli kun äiti oli 11-12 -vuotias. Äiti on sisarusparven nuorin ja joutui luonnollisesti huolehtimaan sisaruksistaan - nuorin oli vuoden vanha. Vastarakennettu talo ja monta lasta; ei ostanut mummu kaikille joka kevät uusia kesäkenkiä vaan kaikki vaatteet kierrätettiin, moneen kertaan.
Onnea on uudet kengätkin! Pisti miettimään omia ekoja, uusia kenkiä, ehkä 10v.
VastaaPoistaCaralle tuossa kerroin äidistäni ja sisaruksistaan; meillä suvussa toimii "kiertotalous" vieläkin. Jos jollakin meistä on jotain itselle tarpeetonta, niin ensin kysytään omalta väeltä, onko tarvetta, sitten ystäviltä ja sen jälkeen laitetaan kierrätykseen, jos ei ole tarvetta.
PoistaSisarkateus on aika kamalaa, mutta sen takia kestää kyllä kiskomisen ja tiukat letitkin. Toivottavasti isosisko pääsee vuorostaan joskus äidin kanssa ostoksille. Ja onneksi Eino-velikin kasvaa, eikä tarvitse enää kantamista.
VastaaPoistaPerhe-elämä on komrpomisseja.
Isosiskon vuoro on varmasti sitten syksyllä, kun hän tarvii uudet kengät kouluun.
PoistaJa jospa ne vaunutkin Eino-veikalle löytyisi vaikka naapurista, kun naapurin vauva kasvaa vaunuistaan ulos :)
Ihanaa oli saada uudet kengät. Vuorotellen äidin kanssa ostoksille :)
VastaaPoistaJa ilman kiukuttelevaa pikkuveljeä ;)
PoistaAuts kun tukkaan sattui kun luin. :) Kevätjuhlakengät - mitä nainen ei kärsisi kauneutensa takia, sanotaan. Onneksi näin aikuisena ei ole lettejä eikä tarvetta kevätjuhlakengille :)
VastaaPoistaMuistan kyllä! Mulla oli kauppikseen asti pitkät hiukset ja usein pikkutyttönä leteillä. Olin varmaan 9-10 vanha, kun oli taas ollut letit koko päivän ja nukkumaan meno ajan koittaessa pyysin äitiä avaamaan letit. Äiti oli kuitenkin auttamassa isää, joka hitsasi autoa, piti vahtia vesikannun kanssa, ettei syty palamaan. Äiti sanoi, että voin mennä nukkumaan hiukset letillä.
PoistaNo omasta mielestä en voinut ja yritin saada niitä auki. Toinen nauha aukesi, mutta toinen meni umpisolmuun eikä auennut millään. Mitä tehdä? Sakset! Leikkasin nauhan pois. Hiuksia oli joka puolella ja yritin hädissäni kerätä niitä pois ja piilottaa roskikseen ja menin "nukkumaan". Kyllähän äiti ne huomasi sisään tullessaan ja huomasi senkin, etten minä mitään nuku. Ylös ja tenttaus, mitä onkaan tullut tehtyä. Kello oli jo kai puolen yön paikkeilla, siihen aikaan mitään ruvettu parturoimaan, nukkumaan mars.
Aamulla tarkasteltiin vahinkoja: edessä oli luokkakuvaus - tietenkin! - eikä ollut aikaa leikata tukkaa kunnolla. Äiti katseli hetken, totesi pituuden sopivaksi ja otti kunnon otteen: teki niin tiukat letit, että ne varmasti pysyi koko päivän :)
Ja mulla kun oli muutenkin suht herkkä päänahka, kun muutaman vuoden nuorempi serkkupoika tapasi roikkua hiuksissani aina kun kukaan ei nähnyt!
Avoin kateus ja nahistelu sisarusten kesken voi olla parempien sisarussuhteiden pohja myöhemmälle elämälle (jossain vaiheessa sille nauretaan yhdessä) kuin kiltteyden pakkopaita, jonka sisällä ilmaisemattomia kielteisiä tunteita.
VastaaPoistaSaatat pasanen olla oikeassa. Minä olen muuttanut pois kotoa samana päivänä kun Siskorakas kotiutui laitokselta; meillä on 19 vuotta ikäeroa. Ei siis olla ehditty varsinaisesti nahistella, muuta kuin kasvatusmielessä: kasvatin pikkusiskoa välillä samalla kuin omaa Poikaani, heillä on ikäeroa vain 1v 3kk. Niille jutuille kyllä nauretaan ja kunnon tätinä viime kesänä kerroin siskon lapsille millainen riiviö äitinsä oli lapsena...
PoistaTuli ihan oma lapsuus mieleen, kun sai edes joskus jotakin ihan itselle tehtyä tai ostettua eikä aina vain isosiskon vanhoja.
VastaaPoistaMukava lukea teidän kommentteja, miten on tullut oma lapsuus mieleen - toivon, että muistot ovat olleet hyviä.
PoistaItselle on, niin kuin huomaat, tullut teidän kommenteista omia lapsuusmuistoja mieleen. Myös yksi, josta kirjoitan ihan oman blogikirjoituksen, hihittelen sille tässä itsekseni...
Oi, kyllä muistan ne kireät letit omassa päässänikin!
VastaaPoistaTässä perheessä varmaan lapset saivat vuorotellen kengät. Hyvä tarina. Vei minut muistelemaan lapsuuttani.
Kireät letit ja silmät sikkarallaan :)
PoistaToivottavasti tarina vei sinut hyvien lapsuusmuistojen ääreen. Niin ja kiitos!
Ihan on niin kuin minun, työläiskakaran, lapsuudesta... jossa ei ollut mitään vikaa. Vähävaraisuuden korvasi turvallisuus ja hyväksytyksi tuleminen.
VastaaPoistaEipä niistä ehjistä ja puhtaista vaatteista minunkaan vanhempani koskaan kieltäytyneet ja sieltä se kierrätys on meillekin tarttunut. Poikaa ei pienenä haitannut, jos paidassa tai housuissa oli vähän vaaleanpunaista, tädiltään kun ne sai, kunhan ne oli muuten hyvät ja sopivat. Siinä samalla oppi sen, että ulkonäöllä ei ole merkitystä eikä ketään kiusata - oppi vähän niin kuin itsestään; juuri tuon hyväksytyksi tulemisen ja turvallisuuden tunteen ansiosta.
PoistaOi miten kaunis tuokiokuva, iloinen aamuhetki! Näin oikeasti mielessäni hymyilevän, jalkojaan tuolilla heiluttelevan pikkutytön ja myrkkynaamaisen isosiskon repimässä lettiä!! Hih!
VastaaPoistaIsosiskoa vain vähän harmitti kun piti jäädä lapsenvahdiksi - pikkuveli kun aina kiljui ja kitisi kun hän olisi halunnut lukea....
Poista