Varret ja killuttimet
Kallio olisi loistava paikka. Siinä voisi ottaa aurinkoa tai onkia mato-ongella
pieniä tai suuria kaloja ja tehdä sitten illalla nuotion jossa paistaa kalat.
Mutta mistä me saataisiin onget? Vavat kyllä löytyisi varmaan jostain, mutta
mistä löytyisi koukut ja siimaa?
Hei, huoltoasema, sieltä varmaan löytyy, mennään kysymään.
Kassalla nuori tyttö, olikohan koskaan edes syönyt kalaa, saati sitten ollut ongella?
Tai ollut rannalla muuta kuin ottamassa aurinkoa.
- Terve. Oisko teillä onkilaitteita?
Syvä hiljaisuus.
- Tota. Tarkoitatko sä niitä varsia vai niitä killuttimia?
Äänetöntä naurua.
- Niitä killuttimia.
- Joo, on meillä.
Saatiin tosi iso saalis ahvenia, niillä killuttimilla.
Tämä tarina on tosi.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Killuttimet siis toimivat. Vastapyydetty kala on parasta soppana tai paistettuna.
VastaaPoistaVain se lipeäkala on maistamatta - kaikki muu kala on parasta ruokaa 😊
PoistaHeh, onneksi löytyi killuttimet!
VastaaPoistaKilluttimista on riittänyt iloa vuosikymmeniksi 😂
PoistaTilannekomiikkaa parhaimmillaan; keksityt vitsit harvoin naurattavatkaan samalla tavalla :)
VastaaPoistaHuoltoasemaa huoltoasemana ei enää ole, rakennus kyllä ja aina sen ohi ajettaessa tulee varret ja killuttimet mieleen :)
PoistaJoskus hyvin kaukaisessa entisessä elämässä virvelöitiin kalliorantaisen järven rannalla. Saaliiksi nousi haukia, jotka sitten osa paistettiin itselle, osa annettiin kissoille....
VastaaPoistaMiten onkin kaikenlainen kalastaminen jäänyt vuosien mittaan - ensi kesänä ongelle!
PoistaVesi, varret ja kilkuttimet - niistä on hyvä kalaruoka tehty :D. Hauska tarina.
VastaaPoistaHyvin kiteytetty :)
PoistaVarret ja killuttimet :) tuli minullekin tutuksi jo lapsena. Isän kanssa käytiin kalassa.
VastaaPoistaMummula oli kahden järven välissä, enojen kanssa käytiin usein ongella joko soutuveneellä tai laiturinnokassa :)
PoistaJärven läheisyydessä asuneena tunnen varret ja killuttimet mutta tietysti eri nimillä....ja kissa sai tuoretta kalaa. :)
VastaaPoistaJuu, kyllä meillä mummulassakin ne oli eri nimillä; varret ja killuttimet opin vasta sitten aikuisena :D
PoistaHeh, heh, kiva tarina. Minä tunnen hyvin "varret ja killuttimet", sillä käyn tiheään mato-ongella. On se niin rentouttavaa puuhaa. Itellä täytyy saalis nylkeäkin.
VastaaPoistaVirvelöin harvoin.
Kiitos aimarii :)
PoistaEnsi kesänä on meidänkin mentävä ongelle; on etsittävä ne killuttimet jostain, varret löysin äsken kun siivosin meidän verantaa.
Taas jäi nimeni pois.
VastaaPoistaNäitä sattuu 😊
Poista