Ihminen - Krapu 44/2023
Ihminen
Selkä ohikulkijoihin päin seisoi takkutukkainen mies, harmaa pitkä trenssi päällään.
Selkä ohikulkijoihin päin seisoi takkutukkainen mies, harmaa pitkä trenssi päällään.
Hartiat hieman kyyryssä, kädessään kassi, jonka sisältöä ei voinut ulkoapäin päätellä.
- Tuossa miehessä asuu pahuus, kuului ääni takaani.
Käänsin päätäni nähdäkseni kuka sanoi niin.
- Tuossa miehessä asuu pahuus, kuului ääni takaani.
Käänsin päätäni nähdäkseni kuka sanoi niin.
Kuka näki vieraan ihmisen sisään, ihmisen joka ei liikkunut eikä puhunut.
Katseli vain merelle.
Ääni kuului varakkaan näköiselle miehelle, hän osoitti sanansa seuralaiselleen.
Mistä sinä tiedät, ajattelin, ehkä hänessä asuu tuska, kaipaus.
Ehkä hän odottaa jotain, josta tietää, ettei se saavu koskaan.
Jalkojeni alla oleva rutikuiva hiekka rahisi kun jatkoin matkaani
rantakahvilaan.
Ajatuksissani tilasin itselleni jääkahvin.
“Laimean, samanlainen kuin elämä, kiitos”.
Laimea? Kuin elämä? Todellako?
Viikon 44 krapusanat ovat rutikuiva, pahuus, laimea.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa
Ääni kuului varakkaan näköiselle miehelle, hän osoitti sanansa seuralaiselleen.
Mistä sinä tiedät, ajattelin, ehkä hänessä asuu tuska, kaipaus.
Ehkä hän odottaa jotain, josta tietää, ettei se saavu koskaan.
Jalkojeni alla oleva rutikuiva hiekka rahisi kun jatkoin matkaani
rantakahvilaan.
Ajatuksissani tilasin itselleni jääkahvin.
“Laimean, samanlainen kuin elämä, kiitos”.
Laimea? Kuin elämä? Todellako?
Viikon 44 krapusanat ovat rutikuiva, pahuus, laimea.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa
Kun elämässä joskus tapahtuu paljon ääripään asioita, niin silloin voisi mielellään nauttia jonkun aikaa ihan vaan laimeasta elämästä.
VastaaPoistaSe on totta - menneenä kesänä tapahtui ihan liikaa kaikkea, eikä tunnu loppuvan. Toivoisinkin oikein hiljaista ja rauhallista ja runsaslumista talvea, että saisi olla kotona 😉😊
PoistaKomppaan Caraa!
VastaaPoistaTavallinen tasainen tylsä ja laimea elämä on joskus ihan hyvästä - jälkikäteen ajatellen se ei ehkä sittenkään ollut laimeaa, se on ollut hyvää elämää? 🤔
PoistaLiian lyhytnäköistä tehdä jonkun ulkonäöstä mitään päätelmiä. Krapu tuo esiin syvällisiä ajatuksia ihmisestä ja elämästä.
VastaaPoistaUlkonäkö ei kerro ihmisen sisimmästä mitään, "rumakin" ihminen voi olla sisältä kaunis - ja päinvastoin.
PoistaLaimea elämä on parasta juuri nyt. Aikoinaan oli toisin. Onneksi on tullut tehtyä ja koettua. Ei tarvitse miettiä, entä jos...
VastaaPoistaTarinan hahmosta ei ulkopuolinen voi tietää mitään. Silti me ihmiset juuri sen perusteella ihmisiä arvotetaan. Voihan olla vaikka uhka ja hyökätä kimppuun...
Laimea voi siis olla synonyymi tavalliselle, arkiselle, turvalliselle - tähän olemme yhdessä päätyneet 🧡 Olen itsekin tyytyväinen tähän suht laimeaan elämään, jota tällä hetkellä elän, en halua yhtään enempää jännitystä enkä säpinää - sitä oli kesällä ihan tarpeeksi.
PoistaMeillä ihmisillä vain on ikävä tapa katsoa muita ihmisiä "mikähän.."
Kaivoin juuri Reino-tossut esiin, ne hyvät kyläkaupassa käymiseen 😜 - monen ilmeestä näkee vieläkin "mikähän.." vaikka olen käyttänyt niitä jo pari talvea..
On niin helppoa tuomita ihminen tuntematta toista lainkaan. Ja pieleen menee.
VastaaPoistaLaimea elämä on parasta. Tutut ja turvalliset rutiinit, mahdollisimman tapahtumaköyhää eli stressitöntä arkea. Onneksi aina välillä saa nauttia sellaisista jakoista.
Ystävällinen vastaus olettamamme laitapuolen kulkijan kysymykseen ei ole meiltä pois, mutta saattaa pelastaa hänen päivänsä - siksi ei pitäisi tehdä päätelmiä kenenkään ihmisen elämästä pelkän ulkonäön perusteella.
PoistaTänään on ollut melko laimea päivä, jos ei lasketa sitä, että piti hakea esille lumikolat, kaivaa portailta lumen alta leppäkertut talteen ja lakaista sen jälkeen portailta lähes 10 cm märkää lunta. Samalla kun katolta tippui vettä hupparin selkämykseen 😂
Ei todella kannata jonkun tokaisijan antaa määritellä käsitystä itselle tuntemattomasta ihmisestä.
VastaaPoistaEhkä voisi kävellä yksinäisen vierelle, katsella hetken hiljaa samaan suuntaan ja aloittaa keskustelun vaikka tuulen suunnasta tai vaahtopäistä. Ehkä yksinäinen kaipaisi seuraa. Tai sitten ei.
PoistaMitä enemmän ikää itselle on tullut, sitä useammin puhun vieraille ihmisille kaupassa, terveyskeskuksessa, liikennevaloissa - missä vain, kun odotan jotain.
Viimeksi tk:n labrassa totesin, että eihän ilmottautuminen kirjastokortilla onnistu ja siinä sitten juteltiinkin kahden herran kanssa siihen asti kunnes pääsin sisään 😄
Itsekin olen vanhemmiten rohkaistunut puhumaan muutaman sanan ihan ventovieraille ihmisille. Taannoin sain itsekin silmäni kosteiksi, kun kehuin erästä tuntematonta itseäni vanhempaa naista. Aloitin tietysti anteeksi pyytäen kun häiritsin, mutta saatuani luvan jatkaa sanoin: - Miten kukaan voi ikääntyä noin kauniisti kuin te. Sitten juttelimme muutaman sanan vielä. Ja nimen omaan haluan sanoa ihmisille jotakin kaunista ja hyvää. Tuomitsemista vältän täysin, sillä olen vain oman elämäni asiantuntija enkä aina loistava siinäkään!
VastaaPoistaOlet ihana AilaKaarina 🧡
PoistaPyrin siihen, että en arvostele julkisesti ihmisiä, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, olen hiljaa. Mutta jos on aihetta, annan kiitoksen sekä kasvotusten että julkisestikin - siksi Pöllönkulmalla on silloin tällöin kiitoksia hyvästä asiakaspalvelusta, varsinkin sellaisista paikoista, joita yleensä mollataan ja haukutaan.
Tänään annoin kasvotusten kiitoksia neurologilleni, sekä neljän vuoden hoitosuhteesta että erityisesti siitä, että hän kiireestään huolimatta ehti sittenkin ottaa minut vastaa jo tänään vaikka kanta.fi:n tiedoissa luki "vastaanotto saattaa ruuhkautuneen työtilanteen vuoksi siirtyä"