Ratsastusretki - Krapu 43/2023

 Ratsastusretki


“Nämä islanninhevoset ovat rauhallisia ja leppoisia, ei haittaa vaikkei 

olisikaan aikaisemmin ratsastanut. Nämä seuraavat edellä menevää, 

väistävät kiveäkin, jos edellä menevä väistää. Rohkeasti vain.” 

Rauhallisesti mentiin tölttiä pellon yli metsään, metsätietä jonossa ja vahva 

hevonen jaksoi kiivetä kivistä polkua mäen ylös minutkin kantaen vanhalle urheilukentälle. 

Siellä voitiin kokeilla laukkaamista vailla häiriötekijöitä: ohjeistus ja kokeneemmat näyttivät mallia ja sitten matkaan - kun sain hevosen liikkeelle oli tunne huumaava. 

Hevosten väsyttyä lähdettiin hiljalleen kotimatkalle ja tutun pellon reunaan päästyämme ohjaaja antoi luvan kokeilla vielä laukkaa, kyllä se pysähtyy..

Mahtoi olla nähtävyys, kun roikuin kauhuissani hevosen selässä harjasta kiinni pitäen, jalat irti jalustimista!

 

Viikon 43 krapusanat ovat: hevonen, huumaava, nähtävyys

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.


17 kommenttia:

  1. Oman kokemukseni mukaan ainakin Islannin ponit ovat järkyttävän itsepäisiä ja tekevät mitä tahtovat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon muutaman kerran käynyt aikanaan ratsastamassa issikoilla ja ne olivat juuri tuollaisia; jos jonon ensimmäinen väisti jotain pientä kiveä, koko jono teki saman mutkan vaikkei ne mitään nähneetkään.
      Ja ihan ekalla kerralla mulle todellakin kävi noin; saatiin lupa laukata ison pellon toiselle puolelle; issikat pelkäsivät/tiesivät, että autotielle ei saa mennä eli pysähtyisivät joka tapauksessa odottamaan (toivottavasti....). Silloin ei vielä ollut näinkään paljoa järkeä päässä ja otin ja sain hevosen laukkaan. Ensin irtosi toinen jalustin, sitten toinen ja enhän minä kokematon "löytänyt jarruja" mistään 😅 Siinä sitten roikuin kauhuissani harjassa siihen asti, kunnes ohjaaja sai meidät kiinni ja sai hevosen hidastamaan vauhtia.

      Poista
  2. Kieltämättä huvittava näky :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvittele vain mielessäsi miltä se on näyttänyt 😅 - onneksi pysyin selässä, enkä pudonnut vatsapuolelle roikkumaan...

      Poista
  3. Töltin mainitsit, oliko se toinen askellus passi?
    Issikalla en ole koskaan ratsastanut, mutta muulilla olen kerran, Santorinilla. Yhden jyrkän mäen ylös....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit, niin kyllä, piti käydä tarkistamassa. En muistanut passia lainkaan (toivottavasti en unohda sitä kolmen viikon päästä kotiin..😜)
      Minä en oo ratsastanut kuin muutaman kerran issikalla, tallilla kävin entisen ystävän kanssa kyllä aikanaan useinkin, kun hän kävi tyttärensä kanssa hoitamassa heidän hevostaan.

      Poista
  4. Anteeksi kun nauratti niin, että melkein räkä roiskui, kun näin kuvana tämän kaiken! Itse en ole koskaan ratsastanut, kun vähän pelkään hevosia. Ehkä pelossani on myös kunnioitusta tuota uskomattoman kaunista eläintä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään AilaKaarina - kyllä tapaukselle naurettiin kerta jos toinenkin kun säikähdyksestä selvittiin 😅
      Eihän se hevosen syytä ollut, kömpelön ja tohelon ratsastajan vain.

      Poista
  5. heh, heh, juuri non helposti käy, että laukassa jalat eivät pysy jalustimilla ja sitten onkin olo heikun keikun. Hauskasti kirjoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii 🧡 En käsitä miten en osannut enää siellä pellolla painaa kantapäitä alas riittävän napakasti, kun siellä urheilukentällä selvisin laukasta oikein hyvin ja opin sen mielestäni just niin kuin pitää - enhän muuten olisi uskaltanut uudestaan lähteäkään 😂
      Vähän ollut yllytyshullun vikaa aina....

      Poista
  6. Voi että. Taisit saada niin paljon itsevarmuutta että unohdit olla tarkkana. Minä olen ollut kerran hevosen selässä, joka ei edes liikkunut, oli liian iso ja minä liian korkealla :) Jalat maassa on parasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan; luulin osaavani enemmän kuin osasinkaan.. Mä en ole tainnut koskaan olla ison hevosen selässä, nuo issikathan on vähän matalampia kuin esim. suomenhevoset. Ainakin se ystävän suomenhevonen oli valtavan kokoinen, samoin kuin ne muut hevoset siellä tallilla. Joskus uskalsin jotain niistä taluttaa ja harjata, mutta en enempää ☺

      Poista
  7. Lieneekö kukaan selvittänyt miksi tytöt ovat kiinnostuneempia ratsastuksesta (ja pojat ehkä raveista)? Itse olen istunut hevosen selässä lastenlasten huviksi muutaman sadan metrin matkan, kun joku heistä talutti hevosta:-)-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä ollut aika urhea!
      Jaa-a 🤔 Onko se tämä vanhakantainen pojat-tytöt -asetelma: pojat leikkii autoilla, tytöt nukeilla - ja siitä sitten edetään siihen, että pojat siirtyy jääkiekko - jalkapallo -kentille ja tytöt hevostalleille?
      Sisarentyttäreni 11 v (Englannissa) kylläkin on suuri jalkapallofani ja on tällä hetkellä jalkapallokerhossa jota valmentaa kotikaupunkinsa naisten jalkapallojoukkueen yksi pelaaja. Isänsä kanssa heillä on vähän "vääntöä", kun fanittavat eri joukkueita 😂

      Poista
  8. Heippa!
    Taisin loikata Repolaisen luota tänne ja kappas, kuinka kiinnostava aihe täältä löytyikin! Ratsastin nuorena 6-7 vuotta ja melkein asuin tallilla. Kaveri houkutteli 2015 (onko siitä tosiaan noin kauan jo?) eka kertaa kahden ja puolen tunnin issikkavaellukselle. Menin pönttönä sanomaan taustastani ja sain sen ainoan issikan, joka puski joka suuntaan. Pärjäsin kyllä, mutta olipas paikat kipeänä pitkään reissun jälkeen!
    Postaus siitä ratsastuksesta löytyy täältä: https://stansta.blogspot.com/2015/06/stansta-ratsailla.html
    Mukavaa alkanutta viikkoa ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit pistäytymään 😊
      Kävin lukaisemassa ratsastusseikkailusi - ihania heppakuvia!
      Minä en ole ollut varsinainen heppatyttö koskaan, mutta kun olin vielä työelämässä, paras ystäväni/työkaverini omisti ystävänsä kanssa yhdessä hevosen ja kävi joka toinen päivä vähintään tallilla tyttärensä kanssa - minä usein heidän kanssaan ja tietysti kaikissa "oman tallin" kisoissa.
      Toisellakin työkaverilla oli oma hevonen jota pääsin aina välillä halailemaan - eli musta yritettiin kyllä kovasti tehdä ratsastajaa, tai ainakin hevostenhoitajaa 😄
      Mukavaa viikkoa sinullekin ja alkavaa marraskuuta - tulethan käymään Pöllönkulmalla uudestaankin 😉

      Poista
    2. Kiitos! Tulinkin jo piipahtamaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi, on mukava kuulla mitä mieltä olet tarinastani. Kerro reilusti mistä tykkäsit tai mikä meni pieleen :)
Ainekirjoitus ei ollut koulussa se "mun juttu" ja on ihan eri asia kirjoittaa blogia kuin tarinoita.

Uutisia Pöllönkulmalta - Krapu 47/2024

Uutisia Pöllönkulmalta Pöllönkulman uutistoimisto Krapulan yhteistoimintaneuvottelut on viimein monen viikon rankan väännön ja pohdinnan jä...