Työhaastattelu - Krapu 11/2024
Työhaastattelu
Roosa oli valmis. Hän katsoi kuvaansa peilistä ja
näytti mielestään hyvältä. “Matkaan nainen” -
hän sanoi itselleen, “nyt et anna periksi”.
Roosa laskeutui vanhan omakotitalon portaat alas täynnä
itsevarmuutta ja luottamusta, käveli rauhallisesti kaupungin
keskustaan, etsi oikean talon ja veti syvään henkeä. Laski
kymmeneen. Avasi oven, astui hissiin. Seitsemäs kerros.
“Olet yhtä fiksu, kuin kuka tahansa hakijoista,
onhan sinulla työhön vaadittu koulutus ja sopivasti työkokemusta”
hän kannusti itseään.
Hissi pysähtyi, ilmoitti oikean kerroksen. Roosa astui
askeleen eteenpäin ja kompastui!
Kasvot tulipunaisina, tukka sekaisin ja itku kurkussa hän
nousi ylös, kääntyi ympäri. Tyhmä, paska hissi. En ikinä tule
pääsemään tännekään töihin!
Viikon 11 krapusanat ovat sekaisin, tyhmä, fiksu.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Voi Roosa, pienestä on kiinni itsetunnon mureneminen. Pitkä työttömyysjakso saa kyllä epäilemään itseään syvästi ja kaikenlaiset ajatukset piinaavat mieltä. Miksi en ole tarpeeksi hyvä?
VastaaPoistaNuori nainen ja siihen kaikkien eteen kun pitkin pituuttaan kompastuu, niin kyllä se itsetuntoa syö. Tässä iässä sitä varmaan vaan nousisi ylös, keräisi kenkänsä ja muut tavaransa kainaloon, vähän sukisi tukkaansa ja jatkaisi matkaa: "Missäs se johtaja xxx:n huone olikaan". Reikä sukkahousuissa - kävisin vessassa riisumassa pois koko vihulaiset ja antaisin pattipolvien näkyä (jos ylipäätään olisin koltun päälleni laittanut, tuskin olisin).
PoistaMutta nuorena, olisin ollut varmasti yhtä arka kuin Roosa.
Roosa parka. Työttömyys todellakin syö itsevarmuutta ja sitten vielä kaatuminen. Saikohan Roosa töitä?
VastaaPoistaToivottavasti sai, katsotaan kertooko Roosa kuulumisiaan vielä joskus.
PoistaVoi himskatti Roosa parka, kaikki sympatiani hänen puolellaan ja miksi rakennetaan sellaisia kompastus portaita ihmisten kiusaksi!!! -(
VastaaPoistaSe oli varmaan sellanen vanha hissi, jotka joskus jää liian alas ja joskus nousee liian ylös - ei koskaan osu samalle tasolle kerroksen lattian kanssa. Meillä oli kaupungissa asuessa sellainen hissi - arvaa vaan kuinka monta kertaa löin varpaani... ja vauhdilla naapurin oveen :D Onneksi ei ollut pitkä matka, en ehtinyt kaatua.
PoistaKunpa Roosa oliis kompastumisesta kiukustuneena potkaissut hissiä. ehkä hän olisi siitä saanut voimabuustin ja mennyt sisuuntuneena työhaastatteluun. Pidän peukkuja Roosalle.
VastaaPoistaTuo olisi ollut parempi vaihtoehto, kiukustua oikein kunnolla mennä kannat kopisten työhaastatteluun, tomerana ja täynnä tarmoa.
PoistaNo kävipä ikävästi. Nuorena tuollainen syö mieltä. Parempi onni seuraavalla kerralla, toivotaan.
VastaaPoistaToivotaan, että Roosalla oli onni mukana ja kompastumisesta huolimatta sai työpaikan. Ehkä tarinassa sai yllätyskäänteen, Roosan harmista huolimatta....
PoistaJännitykseltä Roosa ei huomannut ympäristön "ansaa". Ja kolhu osui suoraan Roosan horjuvaan itsetuntoon. Siinä hetkessä olisi tarvittu tuki-ihmistä sanomaan, että ei siinä mitään häviä, vaikka uskaltaa haastatteluun sittenkin.
VastaaPoistaJospa hississä olikin joku, joka hymyili rohkaisevasti, sanoi hiljaa rohkaisevan sanan joka nosti Roosan itsetuntoa takaisin sen verran, että hän kääntyi uudestaan ympäri ja meni sittenkin työhaastatteluun? Tarvitaan vain se yksi ja oikea sana, yksi ja oikea ihminen, kun asiat loksahtaa kohdalleen.
Poista