Myrsky
Pieni sisävesialus täynnä matkustajia keinahteli kohti koivikkoista saarta.
Aurinko paistoi kuumasti ja hän päätti vielä pistäytyä kannen alla kahvilassa,
saareen oli matkaa juuri sen verran, että ehtisi juoda jotain.
Pian laiva kiinnittyisi laituriin ja seurue purkautuisi tutustumaan saareen.
Perinteiselle kesäretkelle oli valittu varmaan kesän paras päivä: ei tuulta, ei pilviä.
Saaren kiertämiseen kului neljä tuntia ja sinä aikana aurinko oli pikkuhiljaa kadonnut tummien pilvien taakse. Tuuli oli noussut ja yltyi koko ajan, aallot olivat jo korkeita ja järvenselällä näkyi vaahtopäitä. Kuva joka retkeläisten silmiin piirtyi, näytti vaaralliselta.
Onko tuonne turvallista lähteä? Vai voimmeko jäädä tänne, voimmeko nukkua yön laivassa?
Viikon 10 krapusanat ovat kuva, kahvila, vaarallinen.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää,
ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa
Myrskyssä ei todellakaan ole mukavaa olla aaltojen syleilyssä. Minäkin olisin jäänyt saareen nukkumaan!
VastaaPoistaEi tosiaankaan ole.
PoistaTähän tarinaan yhdistelin oikeastaan useampaa omakohtaista kokemusta: olin joskus 14-15 -vuotiaan mummun kanssa käymässä Ahvenanmaalla ja merenkäynti oli niin kova, että kaupat pistettiin kiinni ja lihapullat pyöri lautaselta tarjottimelle 😊
Tarinan saaressa olen käynyt kolme kertaa: tuolla pienellä laivalla ja kanootilla. Toiseen suuntaan matka sujui kaikilla kerroilla hienosti, laivalla myös takaisin, mutta yhden kerran meloen olikin sitten hurjempi keli ja reittiä piti muuttaa. Siitä on jäänyt mulle sanonta "Jos ei äiti olisi ollut mukana, olis tullut äitiä ikävä" 😄
Siis minä olin 14-15 -vuotias, ei mummu 🤦♀️😂
PoistaSää voi olla noin oikullinen. Hyvä, että porukka oli maissa, saaressa, eikä myrskyn noustessa keskellä järven selkää. Laivan kapteeniteki varmaan asiasta päätöksen.
VastaaPoistaMinä olisin jäänyt saareen ilman muuta. Olen arka seilaamaan myrskyllä.
Laivan kapteeni oli onneksi kokenut ja seilannut sitä samaa reittiä varmaan parisenkymmentä vuotta; osasi lukea merkkejä taivaalta - ja vedestäkin. Toisilla on taito ja järki, toisilla vain kiire kotiin oli keli mikä tahansa "kyllä me pärjätään" :)
PoistaRohkea voi olla mutta ei tyhmä ja uhkarohkea. Viisasta jäädä maihin jos sää yhtään epäilyttää...
VastaaPoistaSe on totta. Monen ison/isohkon risteilijän uskotaan kestävän tuulet ja tuiverrukset, mutta myrsky nousee usein nopeasti.
PoistaParinkymmenen vuoden ajan kesät meni meloessa ja muutaman kerran kova tuuli yllätti kesken matkan - pelottavinta oli kun oltiin merellä, pimeässä kun ei ajateltu olevamme saaressa niin myöhään ja mustat pilvet pimensi keliä vielä lisää, meillä ei ollut minkäänlaisia valoja ja meitä kohti tuli moottorivene - tai se näytti tulevan meitä kohti! Silloin pelotti, että tuleeko se päälle. Olimme niin rannassa kuin mahdollista, mutta isot kivet siinä kohtaa estivät meitä menemästä rantaan.
Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille ja aamulla jo vähän nauratti; turhaan me pelättiin, ei se mikään myrsky ollut, vähän kovempi tuuli vain :D