- Hei, teidän alaovesta ei pääsekään sisälle? Mulla ois yks juttu.
- Joo ei… Mä laitan sulle sen koodin, mä en oo kotona, mutta on siellä joku.
Kaksi päivää mietin, mistä oikein voisi olla kysymys, miksi se tähän aikaan
vuodesta meillä käy. Kun pääsin kotiin, eteisen kaapin päällä oli kirjekuori.
vuodesta meillä käy. Kun pääsin kotiin, eteisen kaapin päällä oli kirjekuori.
- Et sitten avannut tätä?
- Avaa sinä.
- Avaa sinä.
Sydän jännityksestä pamppaillen avasin: KUTSU. Häihin. Silmät kostui.
- No mikä siellä on, kun pitää itkeä?
- Kato ite.
- Kato ite.
-----
Hääpäivä. Löysin nimeni pöydästä josta oli suora katseyhteys sulhaseen.
Hääpäivä. Löysin nimeni pöydästä josta oli suora katseyhteys sulhaseen.
Kuinka paljon onnen kyyneliä ihmisessä onkaan?
Vielä tänäkin päivänä ne onnelliset silmät katsovat valokuvasta suoraan silmiin ja
sydämeen. Mun varapoika.
Vielä tänäkin päivänä ne onnelliset silmät katsovat valokuvasta suoraan silmiin ja
sydämeen. Mun varapoika.
kutsu, pöytä, valokuva
Ihana kertomus!
VastaaPoistaKiitos :) Tämä tarina on tosi ja tuo vieläkin kyyneleet silmiin kun muistelen tuota hääpäivää ja kaikkia niitä kauniita sanoja, mitä "mun varapoika" meille sinä päivänä sanoi <3
PoistaUnohdin taas muokata tekstin bloggeriin sopivaksi, kun kirjoitin sen ensin Drivessa; huomaan sen aina vasta tässä vaiheessa :)
<3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMitä se onkaan sitten, kun häät on oman Pojan häät :)
Onnen kyyneleet ovat ihania <3
VastaaPoistaNiin on <3 Vastikään katselin kelloa ja valutin onnen kyyneleitä, kun Siskorakas vihittiin; aikaeroa oli kaksi tuntia.
PoistaOnnen kyyneleet, ne parhaat kyyneleet. Valukoon vaan.
VastaaPoista<3
PoistaHerttaista
VastaaPoistaKiitos Repu :)
Poistahyvin kirjoitettu, koskettava tarina tosiaan.
VastaaPoistaonnen kyyneleet tulvivat vuolaana minultakin kun poikamme vihittiin viime syyskuussa. tänään viimeksi katselimme hääkuvia ja edelleen niistä herkistyy.
Kiitos Ilona :)
PoistaMietin juuri, että mahdanko saada porttikiellon Pojan häihin kyynelehtimiseni takia ;)
Oi miten ihastuttava tositarina. Kauniisti kuvaat onnellista tapahtumaa
VastaaPoistaKiitos Saassa :)
PoistaPienestä pojasta aikuiseksi mieheksi oman Pojan rinnalla kasvanut; olivat lapsina kuin veljekset :) Elämän myötä ovat ajautuneet vähän kauemmas toisistaan, mutta me ollaan saatu pitää molemmat <3 Olen ylpeä, kun olemme saaneet arvonimen "varavanhemmat" :)
Kaunis tarina ja hyvin kirjoitettu. :)
VastaaPoistaKiitos Risa :)
PoistaIhana tarina ja kaunis muisto.
VastaaPoistaKiitos Esther Helmiä - muistot tuovat vieläkin kyyneleen silmäkulmaan :)
PoistaSuloista <3
VastaaPoistaKiitos Der Seidenspinner :)
PoistaVarapoika on hyvä olla olemassa;D
VastaaPoistaVarapoika on hyvä olla, kun oma asuu niin kaukana :) Puhelin on olemassa, mutta ei äitikään joka päivä voi soittaa.
PoistaHieno krapu!
VastaaPoistaKiitos UUna :)
Poista