Viikon 12 KRAPU

Tämä on jatkoa viikon 10 KRAPUlle, tositarina tältä sunnuntaiaamulta. 
Pahoittelut, että kiusaan teitä näillä synkillä tositarinoilla omasta elämästäni ja käytän näitä samalla eräänlaisena terapiana purkamaan pahaa oloa..

*****

Hyvästely

Puhelin oli soinut yöllä. Kiitos. Kyllä, me tulemme aamulla, yhdeksältä.
Aamulla etsin takkiani. Nyt ei olla menossa kauppaan eikä sirkukseen,
nyt on löydettävä naulakosta jotain sopivampaa. Musta takki.
Vaikka eipä vieras sitä enää näe, eikä välitä mitä minulla on päälläni.
Ovella meitä oli vastassa työvuorossa oleva hoitaja. Tervehti miestä ja otti osaa.
Tervehti minuakin, otti osaa ja halasi. Itku oli tullut jo ulko-ovella.
Huoneessa oli rauhallista, ihan kuin hän vain nukkuisi, näkisi kaunista unta ja hymyilisi.
Ehkä niin olikin. Lapsenuskooni tukeutuen uskon, että hän on nyt siellä,
missä ovat häntä ennen lähteneet, missä ja mikä se paikka sitten onkin.


naulakko, hymyillä, työ

21 kommenttia:

  1. Surullista.
    Olimme juuri eilen hautajaisissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :(
      Kannoin tänään varmaan tähän astisen elämäni painavinta kassia, kun kannoin anopin tavarat sairaalasta autoon..

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal <3

      Sitä viimeistä puhelua odotti, mutta samalla pelkäsi jokaista puhelimen "pirahdusta".

      Poista
  3. Nämä ovat niitä elämän raskaita askelia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kuuluu elämään. Aina se yllättää, vaikka sitä osaisikin odottaa..

      Poista
  4. Koskettava välähdys tosielämästä. Kirjoita ihmeessä ajatuksiasi, se on parasta terapiaa! Voimia <3

    VastaaPoista
  5. Älä turhaan pahoittele! Tarinastasi tuli koruttomasti ja ilman paatosta kiintymys ja kaipaus esiin.

    VastaaPoista
  6. Iso halaus ja tuhat lämpöistä ajatusta kantamaan eteenpäin <3

    VastaaPoista
  7. suru on raskas kantaa. myös surullisista asioista saa ja pitää kirjoittaa. kuten itse sanoitkin jo, se helpottaa ainakin hieman.

    VastaaPoista
  8. Useimpia meitä jossain elämän vaiheessa kohtaa tuollainen surun viesti, jonka sinä olet vasta saanut. Surullinen se on ja kysyy voimia, joita toivon sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii <3
      Kun suruviesti koskettaa näin läheltä, se muistuttaa siitä, että että vanhempamme ja muutkin läheiset, niin kuin itsekin, saavat vuosi vuodelta ikää lisää.
      Kaikki suruviestit ovat toki koskettavia, mutta viimeisimmästä sydämen särkeneestä viestistä on jo 13 vuotta ja jotenkin sen oli "unohtanut" miten kipeää se voikaan tehdä.

      Poista

Kiitos kommentistasi, on mukava kuulla mitä mieltä olet tarinastani. Kerro reilusti mistä tykkäsit tai mikä meni pieleen :)
Ainekirjoitus ei ollut koulussa se "mun juttu" ja on ihan eri asia kirjoittaa blogia kuin tarinoita.

Uutisia Pöllönkulmalta - Krapu 47/2024

Uutisia Pöllönkulmalta Pöllönkulman uutistoimisto Krapulan yhteistoimintaneuvottelut on viimein monen viikon rankan väännön ja pohdinnan jä...