Olin taas pieni tyttö joka istui portailla ja odotti. Odotti koko päivän.
Pysähtyisikö tänään pysäkille linja-auto, josta ulos astuisi ystävä matkalaukun kanssa?
Pettymys: ei tänäänkään.
Mutta joka kesä se päivä koitti.
Mies, nimeltään Onni, toi kesän tullessaan kävellessään tietä pitkin mummolan ohi mökilleen.
Onni-setä, yksinäinen mies, oli varma kesän merkki. Hän rakasti meitä vieraita lapsia kuin
omiaan, niin kuin isoisät rakastavat lapsenlapsiaan.
Onni-setä toi aurinkoiset päivät ja pölyävän hiekkatien.
Onni-setä toi lämpöisen ja pehmeän kesäsateen.
Joka syksy hän kulki samaa tietä matkalaukun kanssa takaisin pysäkille
ja vei kesän mukanaan.
Pääsiäisenä tuli pääsiäiskortti. Siitä tiesimme, että kesä ei ole enää kaukana.
ystävä, tie, pettymys
Miten kaunis lapsuudenmuisto. Herkästi kirjoitettu, Onnin ja kesän kaipuu välittyi kauniisti.
VastaaPoistaKiitos SusuPetal :)
PoistaSe oli todella aina varma kesän merkki kun Onni-setä (meillä häntä oikeasti kutsuu sukunimellä, mutta sedäksi kuitenkin), tuli mökilleen.
Hauska ja mieltäkin lämmittävä sattuma on se, että AM:n toinen nimi on ukiltaan peritty Onni, jonka sitten jatkoimme Pojalle.
Onni on oma Onni <3
Tuo elävästi lapsuuden mieleen.
VastaaPoistaKiitos Cara :)
PoistaMummola on myyty vuosia sitten, mutta Onni-sedän pääsiäiskortit ja muutamat kirjeet joita hän minun nimelläni meille muutamana talvena meille lähetti, on vielä tallessa.
Tuollaista vanhan miehen ja lasten ystävyyttä ei enää tänä päivänä hyväksyttäisi; niin surullistakin kuin se onkin, aina löytyy joku joka näkee kauniissakin ystävyydessä jotain rumaa.
Ihuna!
VastaaPoistaItse ramppasin 7-12v kesäleireillä joka sijaitsi mummolan läheisyydessä, ne kuvat noutsee aina mieleen noista kesäisistä hiekkateistä.
Kiitos Sus' :)
PoistaMuistan miten olin lapsena vähän kateellinen muutamille kaupungissa asuville tutuille kavereille, jotka pääsivät kesäleireille - itsehän en koskaan päässyt, kun molemmat mummolat oli maalla.
Mutta kyllä mummolat siltikin oli kesäisin parasta <3
Kaunis Krapu, kauniit muistot, Jäin miettimään tuota kommenttiasi Caralle, ettei tuollaista ystävyyttä enää hyväksyttäisi! Kamalaa, mutta saattaa olla tottakin. Itselläni oli muutaman muun lapsen kanssa myös vanhempi "miesystävä". Käyttäytyi aina kauniisti ja jätti hyvät muistot.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina :)
PoistaTämä Onni oli erityisesti minun ja serkkutyttöni ystävä ja me kai hänen lempilapsiaan; ketään muuta hän ei juurikaan päästänyt pihalleen leikkimään.
Hän vain istui keinussa ja katseli meidän kotileikkejä, joita leikimme aitassaan. Ja joskus saatteli meidät mummolaan ja tuli samalla iltakahville :)
Iso ikävä jäi, kun tyttärensä aikanaan ilmoitti hänen nukkuneen pois - hänellä siis oli omia lapsia ja lastenlapsiakin. Me olimme vain niitä kesälapsia :)
Kesä tulee Onni-sedän mukana; hellyttävä lapsuusmuisto. Auringon lämmittämä hiekkatie on todellakin siellä lapsuusmuistoissa vahvasti minullakin. Kaunis teksti.
VastaaPoistaKiitos anli itse :)
PoistaPölyävä hiekkatie, päivänkakkarat, voikukat, kärpästen surina... Vesisade, lätäköt, pisaroiden tanssi lätököissä ja talon nurkalla olevan tynnyrin veden pinnalla...
Onni <3
VastaaPoistaVeljeni toinen nimi on Onni ja myös kummipoikani kantaa sitä toisena nimenään. Onni on Onni.
Joensuun taidemuseonkin nimi on Onni.
Sieltä Joensuun naapurista tuo minunkin Onnini ja onneni on lähtöisin :)
PoistaJoensuu taitaa olla onnen kaupunki <3
Kiitos SK :)
VastaaPoistaLoppua kirjoittaessa mielessä oli ehkä jonkinlainen haikeus, sillä lopulta tuli se kevät, jolloin sitä pääsiäiskorttia ei enää tullutkaan - tuli vain viesti, että Onni-setä, meidän kesäntuojamme on nukkunut pois.
Mutta jokainen pääsiäiskortti kuitenkin kertoi meille sen, että kesän tuloon ei ole enää pitkä aika; lumet sulaa ja pian voimme jälleen aloittaa sen päivän odottamisen, kun linja-auto jättää sedän matkalaukkuineen pysäkille :)
Jokaisella lapsella pitäisi olla Onni-setä!
VastaaPoistaMeillä poikkeili romukauppias Korhonen, joka toi aina minulle ja kahdelle sisarelleni suklaata ja äidin kuoltua jokaiselle arvokorut. Hän oli yksinäinen mies, joka kulki pyörällään pitkiä matkoja huutokaupoissa ja myi sieltä hankkimiaan tavaroita maalaistaloissa.
Nykyään, mustavalkoisen kaiken seksualisoivan ajattelun aikana, tällaisia miehiä epäiltäisiin heti pedofiliasta.
Olet oikeassa Marjatta - Onnista jäi niin ihanat muistot! Ja ne rinkelit.. Ei maistu rinkelitkään enää samalta kuin aitan rapulla istuessa :)
PoistaIhana myös tuo teidä romukauppias Korhonen <3
Mutta tuossa olet oikeassa, nyky-yhteiskunnassa tuollaisia miehiä epäiltäisiin heti pedofiliasta - siitäkin huolimatta, että isättömille, isoisättömille lapsille ja varsinkin pojille, etsitään niin paljon mieskavereita puuhamaan kaikenlaisia poikien juttuja: käymään ongella, pelaamaan jalkapalloa, kävelemään metsässä ja opettelemaan luontoa. Ristiriitaista.
herttainen lapsuuden muisto. Kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoistaKiitos aimarii :)
PoistaJotenkin nämä mun Krapuni kumpuavat näköjään lapsuudesta :)
jokaisella lapsella pitäisi olla sinun ja Onni-sedän kaltainen turvallinen ystävyys. kiitos kun jaoit tämän kauniin lapsuusmuistosi. moni otti kantaa kommenteissa lastenhyväksikäyttöön ja ihan syystä. hyvä aina myös korostaa sitä, että suurinosa lasten ja aikuisten ystävyyssuhteita on turvallisia ja lapsen kehitystä tukevia tasapainoiseksi aikuiseksi.
VastaaPoistaKiitos Ilona Winebridge :)
PoistaSe on totta, että varmasti suurin osa lasten ja aikuisten ystävyyssuhteista on turvallisia ja lapsen kehitystä tukevia - olisiko medialla osansa siinä, että niin monella meistä on juuri tuo pelko, ajatus siitä, että tuollaisia minun ja Onni-sedän kaltaisia ystävyyssuhteita, 70-luvulta, ei voisi enää olla?
Aivan ihana ja hellyttävä lapsuusmuisto <3
VastaaPoistaKiitos riitta k <3
PoistaVoi kun kauniit muistot, niin herkkä kertomus.
VastaaPoistaKiitos Sisko :)
PoistaLähestyvällä pääsiäisellä lienee ollut osuutensa siihen, että Onni-setä tuli jälleen mieleen - hän lähetti meille serkuksille aina yhteisen pääsiäiskortin :)