mutta tunsin, että en ehkä jaksaisi kiivetä koko matkaa. Pelotti. Mitä olisi edessä?
Kukaan ei ollut tähän mennessä osannut sanoa mitään, voisiko tätä parantaa.
Voisiko minua enää korjata?
Valitsin kuitenkin portaat, kiipeäisin hitaasti, pitäisin tarvittaessa tauon. Olihan minulla
vesipullo ja rakkaani tukena.
Ohimoille kohonneet hikipisarat ehtivät kuivua ja hengitys tasaantua kun odotin kutsua
huoneeseen kuulemaan kaikkien niiden kymmenien kokeiden ja kuvausten ja testien tuloksia. Lääkäri oli ystävällinen ja rehellinen ja kertoi selvästi, mistä on kysymys. Missä se vika oikein on.
Alas tulimme hissillä. Katsoin peiliin: minua ei voisi enää korjata.
Sadan sanan tarina annetuista sanoista.
Linkit muiden kirjoittajien tarinoihin löytyvät
Caravaanin ja SusuPetalin blogeista
Viikon 39 sanat:
kiivetä, ohimo, peili
Koskettava tarina, kiitos HPöllö.
VastaaPoistaKiitos Cara <3
PoistaOdotuksen kauhua, pelottava tuomio. Surullinen hetki.
VastaaPoistaLisäsin sinut listaani. Hyvin ehtii osallistua kaiken viikkoa ja vaikka myöhemminkin, ei tämä ole niin tarkkaan määrätty :D
Linkki nimessäni.
Kiitos Susu :)
PoistaTarina on osittain totta, ei sentään ihan noin dramaattista kuitenkaan, mutta oma Riesani on sellainen jota ei voi korjata. Tehtiin tutkimuksia siinä toivossa, että leikkauksella olisi voitu korjata pahin vika, mutta ei vika on sellaisessa paikassa, ettei sitä voi korjata; ohimolohkossa. Siispä koetan ystävystyä Riesan kanssa ja elää sen kanssa; joskus meillä menee mainiosti, joskus pistetään kumpikin kampoihin ihan vimmatusti :D :D