Toisinaan tuntuu, että elämä on paikasta toiseen poukkoilua, seinästä toiseen
törmäilyä ja pahimmillaan katuun paiskautumista.
Elämän pyörä on kuin karuselli, eikä kukaan pysäytä sitä. Entäpä jos pysäyttäisit
sen itse: istahtaisit hetkeksi, ottaisit kupin kuumaa kaakaota, kietoituisit vilttiin
ja vetäisit syvään henkeä.
Katselisit tarkkaan ympärillesi, tutkisit mitä niillä seinillä on. Onko kaikki se kiire
Katselisit tarkkaan ympärillesi, tutkisit mitä niillä seinillä on. Onko kaikki se kiire
ja paikasta toiseen juokseminen sen arvoista, että se saa unohtamaan kaiken sen
mitä seinille on kertynyt. Isoisät, isoäidit, hääkuvat, rippikuvat.. Muistot elämästäsi.
Olisiko syytä pysäyttää aika hetkeksi ja olla vain.
Kaivella muistojen sopukoista unohtuneet unelmat ja kuunnella laulua tulevaisuudesta,
mitä kaikkea hyvää elämällä onkaan sinulle vielä tarjota
Hienoja ajatuksia. Pysähtyminen tekisi hyvää kaiken nykytouhottamisen keskellä. Itse olen oppinut onneksi hiljentämään.
VastaaPoistaKiitos riitta k :)
PoistaTämäkin tarina on omasta elämästä ammennettua - tuli hetki, kun oli pakko pysähtyä ja hiljentää vauhtia, aina vain enemmän.
Vuosi sitten piti taas pysähtyä ja se pysähdys muutti ja muuttaa elämäämme; tällä kertaa hyvään suuntaan. Meistä tuli maalaisia :) Toivon vain, että A-noppi jossain on onnellinen puolestamme.
Hyvää tekee kiireen keskellä pysähtyä. Äitini sanoi aina vanhetessaan, että jos ei muuta vanhana opi, niin ainakin hiljaa kävelemään ja pysähtymään.
VastaaPoistaTuon saman sanonnan kuulin isovanhemmiltani minäkin, ja niin totta on tuokin.
PoistaHidas elämä, elämä oman rytmin mukaan, jota olemme eläneet jo useamman vuoden, tekee elämästä helpompaa.
Niin totta tämä krapusi ja onneksi olen päässyt elämässäni siihe pisteeseen, ettei enää ole kiire minnekään! En tarvitse almanakkaa, tuskin kelloakaan. Olen vaan ja elän.
VastaaPoistaKiitos Susu :)
PoistaVain pakolliset lääkäri- yms. käynnit vaativat kalenteria ja ja kelloa - muuten olen minäkin niistä periaatteessa luopunut.
Jos joku soittaa "voiko teille tulla käymään" (lähes kaikki ystävät asuvat nyt useamman kymmenen kilometrin päässä) niin kyllä meille yleensä käy, ei meillä juuri menoja ole :D
Viisaita sanoja ja hyviä neuvoja.
VastaaPoistaSisältäni kuuluu usein samoja vihjeitä, mutta vaikeaa on niitä kuunnella. Jospa nyt, kun joku muu ne sanoo, ottaisin opikseni.
Kiitos Pilvi :)
PoistaKuuntele ihmeessä sisäistä ääntäsi - oma sisin on usein oikeassa ;) Senkin olen tässä vuosien varrella oppinut, kun olen joutunut omaa elämääni hidastamaan.
Olen nauttinut stressittömästä ja kiireettömästä elämästä jo pitkään. Olen proaktiivinen. Se säästää aikaa ja kaikenmaailman sähläämistä kun suunnittelee ja tekee asioita etukäteen ennen h-hetkeä...
VastaaPoistaMinun vikani on asioiden viime tippaan jättäminen... Elämme hidasta ja rauhallista elämää, mutta kun jotain pitää tehdä, niin AM on se joka tekee asiat hyvissä ajoin ja minä teen viime tipassa.
PoistaTosin nyt kun ollaan "kahden kodin loukussa" on pakko yrittää olla ajoissa lähtemään milloin mihinkin, muuten menee koko päivä pelkkään autossa istumiseen.
Stressiä aiheuttaa vain se, ettei asiat sairauteen liittyvissä asioissa etene/hoidu loppuun. Jonain päivänä sekin stressi on ohi, mutta periksi en sen osalta anna.
Tuollaista suunnittelin, kun eläkkeaika läheni ja olen myös jo 13 vuotta toteuttanut kuta kuinkin niin. Viihdyn kolossani, käyn harvoin missään, muutamaa ystävyyssuhdetta pyrin kuitenkin hoitamaan, vaikka melkein olen erakoitunut omasta halustani. Kaikki aika siis omaani, saan ja voin käyttää sen haluamallani tavalla.Krapusi ajatukset ovat niin hyviä, että niistä kannattaa pitää kiinni, jos mahdollista.
VastaaPoistaKiitos aimarii :)
PoistaKotikolo paras kolo - itsekin viihdyn hyvin kotikolossamme, mutta on kiva välillä myös kaivautua sieltä ulos ihmisten ilmoille. Silloin kun itse haluaa.
Ihania viisaita sanoja. Tuli mieleen työkaverini jolle voisin lukea tämän.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi Der Seidenspinner :)
PoistaTätä kirjoittaessani mielessäni oli kieltämättä entisiä työkavereita, joille useampaan kertaan sanoin, että hiljentäkää vauhtia, ennen kuin olette tässä samassa tilanteessa kuin minä: sairaslomalla eikä tilannettani voi korjata. Ohi korvien on mennyt.. surullista.
Joten lue vain; jos tämä jonkun herättää ajattelemaan omaa oravanpyöräänsä edes hetkeksi, olen onnistunut.