Rikottu unelma
Kerrostalon seinään oli maalattu täysikuu - pimeään valoa tuova
keltainen kuu.
Kuun ympärille maalatut lonkerot kertoivat suurista unelmista,
joita taitajat talon seinien sisäpuolella luovuuttaan kankaista, kynistä,
maaleista, nuoteista, soittimista - kuka mistäkin ja mitenkin sydämestään
purkivat muiden nähtäviksi ja kuultaviksi.
Kunnes tuli päivä, kun lonkeroiden värit alkoivat valua kohti asfalttia,
pihaan saapui kaivinkoneet, purkutraktorit.
Ikkunat helisivät, putosivat siruina asfaltille. Tiili tiileltä taloa purettiin.
Kukin osaaja joutui pistämään luovuutensa pakettiin ja pakenemaan
ennen kuin jäisi sortuvan talon alle.
Jäljelle jäi aidat ja kieltomerkki. Tiilitalo, joka on kuin luuranko,
tyhjät silmäkuopat tuijottavat lonkeroiden välistä ja jos pystyisivät, itkisivät.
Näinkö tämän piti päättyä?
Viikko 45 krapu kirjoitetaan alla olevasta Caran ottamasta kuvasta.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Niin tapettiin luovuus ja toivo. Toivottavasti ne saavat jatkon jossain toisessa paikassa.
VastaaPoistaSydämestäni toivon myös, että luovuus löytää uuden paikan.
PoistaOletan, että seuraavassa purettavassa talossa taas treenataan, sekä purkamista että maalausta.
VastaaPoistaEttei luovuutta ja toivoa nujerrettaisi, toivon että löytyisi uusi paikka pian.
PoistaLuovuutta eivät päättäjät arvostaneet. Oli ehkä jo tilaus uudisrakentamisesta talon tontille.
VastaaPoistaNäin ymmärsin, kun sivusta seurasin; luovuudelle, kauneudelle ja taiteelle ei ollut tilausta eikä näemmä tarvettakaan.
PoistaKävijöiden määrästä ja kommenteista päätellen kyllä oli, mutta sehän ei isompia kiinnosta 😥
PoistaKävijöiden määrästä ja kommenteista päätellen kyllä oli, mutta sehän ei isompia kiinnosta 😥
Poista