Hyvää Uutta Vuotta -Krapu 3/2024

Hyvää Uutta Vuotta! 


Vuosi oli vaihtunut ja arki oli taas käsillä. Katsoin kalenteria ja kauhistuin:

varsinainen loma oli jo ohi ja jäljellä enää viikonloppu, vain kaksi päivää

ja sitten alkaisi taas suorituskeskeinen arki. Kiirettä, ylitöitä,  pokkurointia. 

Kaikki tiesivät, että viikot heti vuoden vaihteen jälkeen olivat enemmän kuin

ruuhkaisia, mutta kaikki tiesivät myös sen, että tänä vuonna listalla olisi

ensimmäisenä yt-neuvottelut. Tai niin kuin nykyään sanotaan muutosneuvottelut.

Jokainen yritti siis omalla tavallaan tehdä parhaansa, jotkut itsensä muita

tärkeämmiksi niin työssä kuin esimiehelleen, ettei olisi niiden joukossa,

jotka saisivat sen pelätyn aanelosen, jossa kerrotaan, että

"kiitos vain, mutta palveluksiasi ei enää tarvita". 




Viikon 3 krapusanat ovat kauhistua, suorituskeskeinen, ruuhkainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti,
ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa. 

Kommentit

  1. Aikamoinen laskeutuminen arkeen juhlien jälkeen. Muutosneuvottelut heti vuoden alussa. Siinä sitä pieni ihminen yrittää tehdä itsensä enemmän kuin tarpeelliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näistä muutosneuvotteluista - siis entisistä yt-neuvotteluista - Mursun kanssa puhuttiin, kun kumpikin pitkä työuramme isossa yrityksessä tehtiin ja niitä neuvotteluita oli talossa 3-4 kertaa vuodessa ja siihen omaankin osastoon osui ainakin kerran vuodessa. Minä onnistuin ne välttämään, tiedä sitten millä - osaamisella vai kovalla äänelläni 😉; viimeiset sillä kun olin sairaslomalla. Mursun kohtaloksi ne ja työn kuluttama kroppa lopulta koitui. Mutta kuten Caralle kirjoitinkin, hyväksi kohtaloksi.

      Poista
  2. Muistan hyvin tuon YT-neuvottelujen ajan. Suomeen palattuani oli omalla työpaikallani niitä pidettävä. Pidin itse oman osastoni neuvottelut ja sellaiseen rääkkiin en ikinä olisi halunnut. Vuosikymmeniä samassa työpaikassa olevia työkavereita oli irtisanottava. Ei ole helppoa sille irtisanottavalle, mutta kyllä minä menetin yöuneni miettiessäni kenelle seuraavat potkut antaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella miten hirvittävä tilanne se on - siksi en koskaan omassa työpaikassani hakenut tiiminvetäjän tms. paikkaa vaikka oma esimieheni sitä minulle ehdotti.
      Tunsin itseni muutenkin: olen pomottavaa tyyppiä eikä minusta olisi koskaan tullut hyvää tiiminvetäjää/esimiestä.

      Poista
  3. Ehkä vähän puoliksi offtopic, mutta yt:t, nykyisin muutosneuvottelut ovat kidutusta. Ja vaikka pomot sanovat, että ei nyt sen takia kannata ylisuoriutua, niin eiköhän vain moni ylisuoriudu - ja saa sen aanelosen kouraansa.
    Itsellä oli jokunen vuosi sitten, paremmalla puoliskolla hiljattain. Kumpikin olimme vielä omilla kerroillamme onnekkaita, eikä tullut lappua käteen. Kumpikin meistä kyllä koki "pitäkää tunkkinne" - olon neuvotteluiden kestäessä.
    Niin, ja muistaessani, oikein hyvää uutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se kuuden viikon piina minkä joutui kestämään ja odottamaan, että neuvottelut saatiin päätökseen, kun kaiken ajanhan ne niihin aina käytti. Ja samoin on aina sanottu, että no eihän se mitään vielä tarkoita, töiden uudelleen järjestelyitä vain. Niin - uudelleen järjestelyitä ne on nekin, kun jotkut järjestetään kortistoon.
      Toisaalta kyllä on niitäkin entisiä työkavereita, joille se lapun käteen saaminen oli sitten lopulta onnenpotku, muuten eivät olisi koskaan älynneet lähteä ja vaihtaa alaa, ruveta tekemään sitä mistä haaveilivat, mihin olivat luotuja - vaan olisivat jääneet samaan taloon niin kuin minä tein. Tosin työni oli mieleistä; mukavaa ja haastavaa ja minulle sopivasti projekteja joukossa.
      Ja kiitos - hyvää uutta vuotta myös sinulle!

      Poista
  4. Yytee-neuvotteluista ei todella tule ensimmäiseksi mieleen termin alkuperä: yhteistoiminta; että pomo ja minä yhdessä sopisimme, että "annetaampa minulle nyt potkut:-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tosiaankaan :) Päinvastoin sitä alkaa odottamaan milloin käsky käy esimiehen juttusille ja kuka tulee ulos paperin kanssa ja kuka ilman paperia.

      Poista
  5. Rankkaa odottaa ja pelätä potkuja. Mutta kuten kirjoitit, joillekin voi olla mahdollisuus täysin uuteen elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihenkin isossa talossa tottui, kun yt-neuvotteluja oli tosiaan useammat vuodessa. "jaa taas näitä". Kai sitä kuvitteli itsestään enemmän kuin mitä oli ja kerta kerran jälkeen kävi tuuri.

      Poista
  6. Työelämän kovat vaateet pistävät ihmiset tiukoille jaksamisen kanssa. Ahneimmat työnanatjat näyttävät unohtaneen, että loppu tulee vetävän käteen, kun ne viimeiset työntekijät yrittävät paikata monen irtisanotun tehtävät ja sitten palavat loppuun.
    Itse koin tekeväni työuran vuosikymmenillä, jolloin työtä riitti, ja sille sopivasti tekijöitä.
    Hyvää jatkoa tälle vuodelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta etenkin tänä päivänä. Kuinka monta tarinaa loppuun palamisista ollaankaan saatu lukea - ja monen pienen paikkakunnan pienen yrityksen loppumisesta. Ei yrittäjätkään itse loputtomiin jaksa, kun väki vähenee; ensin yt-neuvottelujen kautta ja sitten sairaslomien kautta itse irtisanoutumalla.
      Hyvää vuoden jatkoa sinullekin - kirjoittelemisiin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, on mukava kuulla mitä mieltä olet tarinastani. Kerro reilusti mistä tykkäsit tai mikä meni pieleen :)
Ainekirjoitus ei ollut koulussa se "mun juttu" ja on ihan eri asia kirjoittaa blogia kuin tarinoita.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ratsastusretki - Krapu 43/2023

Putkiremontti - Krapu 40/2023

Teetä ja sympatiaa - Krapu 17/2024