Sieniretki - Krapu 37-2024
Sieniretki
Viivi tuli kotiin iloisena, kori käsivarrellaan ja hän huikkasi eteisestä
Jaakolle, että hän voisi tänään tehdä ruuan.. Kori oli kukkuroillaan ja hän tekisi sienikastikkeen ja iltapalaksi vielä sienipiirakan.
Jaakko mutisi vastauksen.
Viivi aloitti ruuanlaiton tyytyväisenä siitä, että oli kerrankin löytänyt kunnon sienipaikan. Ihan ensimmäisenä hän teki piirakan ja sitten kastikkeen.
Ruokapöydässä Viivi katseli jännittyneenä, kun Jaakko maistoi kastiketta.
- Noh, miltä se maistuu?
- Mitä sä oot kerännyt, tää on ihan kamalan makuista? Onko tässä
sappitatteja?
- Sappi- mikä? Mä keräsin herkkutatteja.
- Tässä on sappitatteja,, ei niitä voi ruuassa käyttää - tää täytyy heittää pois.
Tää on kauheeta.
- Entä se piirakka..? parahti Viivi
Viikon 37 krapusanat ovat: heittää, maku, käyttää
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis
Oi, oi, miksikäs nainen ei kokatessaan viimeistään maistellut aikaansaannoksiaan? Iso harmi ja pettymys, mutta kirjoituksesi muistuttaa tärkeästä asiasta - tunnista sieni, minkä syötäväksi aiot koriisi ottaa.
VastaaPoistaNii-in, sanopa se! Aina pitää ruokaa maistaa jo tehdessä.
PoistaVoi kun olisin tätä kirjoittaessa muistanut yhden ensimmäisistä sieniretkistäni: olin kuin koulutuksessa oleva sienikoira 😄
Ystäväni asui silloin Rovaniemellä ja vei minut Ounasvaaran rinteille, hän halusi sienestämään. Mikäs siinä, keli oli hieno ja ulkoilu teki hyvää. Minä raukka tunsin vain kärpässienen. Kävelin metsässä ja aina kun näin sienen, jäin seisomaan sen viereen, osoitin sitä, huusin ystäväni katsomaan sitä "voiko tämän syödä". Urhoollisesti hän yritti opettaa minut tuntemaan sieniä, mutta vasta reilu kymmenen vuotta myöhemmin opin ensimmäisen syötävän sienen: musta torvisieni 😂
En ole vieläkään hyvä sienissä, mutta nyt jo sentään syön niitä, ennen en edes syönyt...
No ei tosiaan sappitatti ole ruokia varten. Kyllä se on erilainen kuin herkkutatti, olisi katsellut kuvista tarkemmin. Voin kuvitella sen makuelämyksen :)
VastaaPoistaViivi on vähän niin kuin minä - minä kun en hirvittävästi sieniä tunne. Musta torvisieni, kantarelli ja suppilovahvero. Niitä uskallan varmuudella kerätä.
PoistaJa tietysti sen kärpässienen tunnen, jonka alla pikku-Peikot asuu, mutta niitä en kerää 😉😊
Mursukin sanoi, että kyllä sappitatin herkkutatista erottaa, mutta ehkä minäkään en ilman kirjaa tai nettiä erottaisi. Siksi sienestäminen on ollut Mursun ja Pojan hommia.
Auts, makua en pysty kuvittelemaan, kun en ole koskaan sappitattia syönyt!
VastaaPoistaEn tunnista sieniä juuri laisinkaan, joten luotan kauppiaaseen ja ostan häneltä!
En tiedä minäkään miltä sappitatti maistuu, mutta Mursun mukaan ei kovinkaan hyvältä 😂 Hänet on äitinsä opettanut nuorena sienestämään ja yksi oppi on ollut se, että pienen palasen voi sienestä maistaa; maku kertoo kannattaako sienen koriin laittaa vai ei.
PoistaMinä siis luotan Mursuun.
Olen ihan samanlainen kuin Viivi, ei hajuakaan kuin ihan muutamasta sienestä ja herkku- ja sappitatti menisivät minultakin suloisesti sekaisin, koska näkönikään ei ole kovin hyvä.! Vähän suretti Viivin moka, kun vaivalla teki ruoan ja piirakan. Mutta pääasia ettei ollut myrkkysieniä.
VastaaPoistaOnneksi Viivi ei ollut ottanut valkoisia kärpässieniä - niiden kanssa olisi käynyt huonosti.
PoistaSienikirja ja -koira mukaan ja nykyään on sieniäppi ja varoilta vielä vaikka appikin mukaan, niin hyvin pärjää.
Sappitatti, never heard. En syö sieniä enkä tunne kuin muutaman. En tiennyt, että sieni on elävä...Sen voi kerätä 'juurineen', ei tarvitse veitsellä leikata. Noin joku asiantuntija tv:ssä kertoi...
VastaaPoistaSappitatti oli nimeltä tuttu, mutta en olisi sitä tunnistanut minäkään - en kyllä herkkutattiakaan.
PoistaMutta en kyllä tiennyt sitäkään, että sieni on elävä 😲 Meille tulee Suomen Luonto -lehti ja vähän aikaa sitten tullut numero on täynnä sienijuttuja, täytyykin perehtyä niihin muutenkin kuin kuvia katselemalla.
Kiitos - tällä kertaa sain oppia sinulta, viime viikolla aimariilta.
(en ole vielä lukenut teidän muiden krapuja, joten oppia saattaa olla tiedossa lisääkin)
Haisuseitikki on siitä hyvä sieni, että siitä kukaan tuskin erehtyy ruokaa tekemään :-).
VastaaPoistaMahtoiko ne pienet söpöt valkoiset pallerot meidän pihalla olla haisuseitikkejä 🤔 Ne kyllä joutuivat tallatuiksi, eikä tullut kengänpohjia nuuskituiksi.. Toivottavasti moisia haisuseitikkejä ei meidän sienikoriin eksy...😋
PoistaSappitatti. Tattien YÖK.
VastaaPoistaOlet ilmeisesti joskus törmännyt kyseiseen tattiin - reaktiosi vaikuttaa sen verran voimakkaalta 🤮
PoistaKyllä! En suosittele syömään. Nimensä veroinen....
PoistaHauska tarina mutta vähemmän hauskaa asianosaisille, hävettää tunnustaa etten juuri tunnista sieniä..no kärpässienen tottakai mutta syön sieniruokia erit.mielelläni jos/kun joku vaan tekis!
VastaaPoistaKiitos sini - Viivin ilo sieniretkestä sai kyllä kurjan lopun, mutta Jaakko oli kyllä kiltti, eikä kiusoitellut asiasta sen enempää. Virheitä sattuu, kun ei ole tottunut sienestäjä.
PoistaMinäkään en ole - tunnen vain ne muutamat, sen mustan torvisienen ja kantarellin ihan varmasti ja suppilovahveron. Muut on siinä ja siinä ja kysyttävä Mursulta.
Sienisalaatti on herkkuani, A-noppi teki hyvää sienisalaattia ja opetti minut syömään sitä aikanaan - nyt ei ole joulua ilman sienisalaattia ja silloin tällöin muulloinkin. Sitä ei voi olla koskaan liikaa 😊
Pysyttelen kantarelleissa ja suppilovahveroissa niin ei tule tule sappitattierheystä. Voi olla olla aikamoinen makuelämys.
VastaaPoistaKerätään vaan niitä sieniä mitä tunnetaan - paitsi niitä kärpässieniä, jätetään ne menninkäisille 😉😄
Poista